Café Wäinö

Aivopari koki ikävän pettymyksen, kun päätti nauttia aamupäivästä aikaisella lounaalla Wäinö Aaltosen Museon kahvilassa. Café Wäinön tilat ovat ihan kelvolliset. Kahvila on valoisa, funkkistyyliin sopivan kermansävyinen ja muutama pöytä on asetettu myös terassille. Tiskillä on enemmän kuin vaadittu sarja erilaisia leivoksia ja piiraita sekä mehevän näköisiä korvapuusteja. Henkilökunta, joka kymmenen aikaan aamupäivällä on juuri avannut, näyttää tympeältä ja onkin sitä. Varsinaisesti tervetullut olo ei sisäänastuessa tule. Yleisvaikutelma antaa odottaa, että museokahvilan lounas on tasokas, mutta miksi se sitten jää lautaselle?

Siksi, että pasta carbonara ei ole koskaan kuullutkaan pasta carbonarasta, saati nähnyt sellaista. Sipulin Wäinö on tavannut ja siitä onkin tullut sen ainoa ystävä. Pasta näyttää erehdyttävästi valmisaterialta.

Siksi, että kermakastikkeen osaa näyttelevä suolavesi valuu sivusalaattiin asti. Ei se sinänsä mitään vahinkoa tee, sillä sivusalaatti on juuri sitä: salaatti siinä sivussa. Siis yksi salaatinlehti siinä pastakasan vieressä.

Lounaaseen kuuluu salaattipöytä, joka näyttää oikein hyvältä. Mutta ei sekään oikein onnistu kuin olemaan kaunis. Valikoima on hyvä ja raaka-aineet ovat tuoreita. Salaattipöytä on kuitenkin todella rasvainen: öljyssä ja juustokuutioissa ei ole säästelty. Vaimo on nälkäinen, mutta ei ainakaan tänään pysty syömään täällä.

Pasta on mitä luultavimmin lämmitetty mikrossa ja se jää lautaselle lohduttamaan saman kohtalon kokevia tomaattilohkoja. Puolison valitsema lohikeitto on vähemmän epäonnistunut ja tulee syödyksi, mutta ei sekään ole mikään elämys. Lounastaa täällä ei kannata. Café Wäinön kahvi on tosin hyvää ja sitä saa santsata, joten pelkälle miinukselle aamulounas ei jää. Henkilökuntakin on piristynyt siihen mennessä, kun Aivopari palaa terassilta hakemaan tokat kupillisensa. Kahville voidaan siis vielä tulla vaikka Pikku-Karhun kanssa, sillä kahvioon on esteetön kulku, ja antaa Café Wäinölle uusi tilaisuus. Korvapuustinkin Vaimo voisi ehkä testata, ihan kulttuurisyistä.