Café Eino

Café Eino on helmi torikahviloiden joukossa. 

Café Eino on juuri viettänyt yksvee synttäreitään. Kauppatorilla sijaitseva kahvilabussi avattiin kesällä 2012, tosin Aivopari tajusi paikan olemassaolon vasta pari kuukautta takaperin. Sattuuhan sitä. Olemme ottaneet vahinkoa takaisin istumalla Einon torikahvioon aina vihannesostosten yhteydessä.

Eihän se koskaan pelkkään kahviin jää, sillä Einossa on aika herkullinen leivostarjonta. Vaimo on ihastunut katkarapu-riisipiirakkaan, Puoliso makeisiin muffineihin. Erityistä kiitosta Café Eino saa siitä, että kahvin saa valita joko tumma- tai vaaleapaahtoisena.

Ja hei, kaikella rakkaudella, henkilökunta on kaiketi valittu kuvallisten hakemusten perusteella. Jos kesäpäivästä haluaa nauttia katsellen muutamia niistä kauniista naisista, joista Turku on kuuluisa, tämän kauemmas ei kannata lähteä. Tyylipuhdasta jälkeä, Eino-setä. Kiitos.

Tummapaahtoinen kahvi ja mokkamuffini.

Aamiaisbuffet Fontanan terassilla

Kesäkuun viimeinen lauantai. Sen kunniaksi koko pesue päätti käväistä aamupalalla Fontanassa.  Koko pesue meinaa sitä, että tällä kertaa matkassa oli mukana Pikku-Karhun lisäksi myös Pehmoinen eli pieni welsh corgimme, joka on kuin kotonaan kaupungin vilskeessä. Aivopari on viettänyt viimeisen puolentoista vuoden aikana monen monta lauantaiaamupäivää Fontanan aamiaisbuffetin parissa rentoutuen, joten tarjonta osataan jo ulkoa ja tiedetään erinomaiseksi. Erityismaininnan ansaitsevat mahtavat pannukakut sekä rahkakermavaahto, jota Vaimo harkitsee jonain päivänä röyhkeästi purkittavansa pakasterasiaan ja salakuljettavansa kotiin.

Nelijalkaisilla ei ole asiaa Fontanan sisätiloihin, joten tänään jäimme ulkoterassille. Lastenvaunujen liikuttelu kahviloiden kesäterdeillä on yleensä onnistunut vaivattomasti. Siksi emme osanneet odottaa tämän yrityksen hankaluuksia. Fontana on sisältä tilava ja helppokulkuinen vaunuileville asiakkaille. Wc-tiloissa on myös erittäin hyvä hoitopöytä ja potat perheen pienille. Terassin pöydät on kuitenkin aseteltu niin lähelle toisiaan, että Puoliso joutui siirtämään viereistä pöytää ja sen tuoleja etäämmälle, jotta mahtui istumaan omaan tuoliinsa. Vielä pari astetta vaikeampaa oli tietysti vaunujen asettaminen edes lähestulkoon fiksusti pöydän viereen. Ulkopöydät ovat myös kaikki pieniä kahden hengen lasinalustoja.

Asiakaspaikkoja on haalittu brutaalisti kaiken muun kustannuksella. Useilla asiakkailla näytti olevan vaikeuksia mahtua istumaan, jos vieressä tai takana oli varattuja pöytiä. Luvattoman ahtaassa pöydässä syöminen ei helpottunut siitäkään, että se keikkui naurettavan paljon läikyttäen kahvit lautaselle. Ei, ei ollut edes täysi kuppi. Pöytä vain oli paikan muuhun ilmeeseen ja tasoon sopimattoman kehno.

Aivopari herkuttelee Fontanassa ahkerasti jatkossakin, on se aamiastarjoilu vaan niiiiin namia, mutta ilmeisesti vain sisällä. Näitä ärsytyksiä emme kaipaa etenkään rentouttaviksi tarkoitettuina lauantaiaamuina. Hyi hyi, Fontana. Mutta, perhana sentään, nami nami sen teidän aamiaispannarinne kanssa!

Silmälasien korjausta Yo-kylässä

Perheessämme on eletty sumeita aikoja jo jonkin aikaa. Herra oli onnistunut istumaan urhokekkoslasinsa mäsäksi ja joutunut piilolinsseilemään jo usean kuukauden ajan. Tämä istumatapaturma ei ollut lasien ensimmäinen ja kakkulat olikin jo kertaalleen tuttavan avustuksella liimattu kasaan. Muoville tarkoitettu erikoispikaliima ei kuitenkaan pitänyt ja lasit piti viedä korjattavaksi optikkoliikkeeseen, jossa halkeamakohtaan laitettiin muovijuotos. Muovipaikka ei kuitenkaan kestänyt päälle istumista ja siitä lähtien silmälasit ovat lojuneet oman onnensa nojassa kaapin perällä. On ollut hyvin epävarmaa, palaisivatko lasit enää omistajansa nenälle. Onneksi kesä on aikaansaamisen aikaa!

Toivon herätti Arkenin aulassa bongattu Turun silmälasikorjaus -nimisen yrityksen mainos. Aivopari pisti mieleensä firman webbiosoitteen, josta tuli kuitenkin vastaan vain varatun domainin ilmoitus. Firman mainoslappunen oli ulkoasultaan varsin suttuisen ja kehnon näköinen. Kun nettisivutkaan eivät toimineet, hiipi mieleen ajatus firman erittäin lyhyestä elinkaaresta. Toivo meni ja lasit saivat lojua kaapissa vielä hetken.

Pari päivää sitten aivoparin silmiin iski kahvila Fabbesin tiskillä Turun silmälasikorjauksen käyntikortti. Vaikka toivo oli jo kertaalleen heitetty, brita-kakkua syödessä oli sen verran positiivinen olo, että päätimme otta yhteyttä suoraan puhelimitse. Aika lasien korjaamiselle sovittin vielä samaksi päiväksi! Firman sijainniksi paljastui Turun Yo-kylän itäpuoli.

Silmälasikorjaajan paja sijaitsee pienen kaksion toisessa huoneessa, joka on täynnä alan pelejä ja vehkeitä. Korjaajasta muodostui ammattitaitoisen tyypin kuva, mikä ei tässä miljöössä ollut ihan pieni juttu. Lasit jäivät huoltoon ja korjausajaksi ilmoitettiin pari-kolme tuntia.

Vanhat kekkoset hyppivät taas silmille.

Lasien valmistumista odotellessa Puoliso vieraili uudelleen firman verkkosivuilla. Nyt sivut toimivat, mutta olivat kammottavan näköiset. Ilmeisesti sama markkinointimies oli tehnyt sekä verkkosivut että mainosjulisteet. Onneksi Puoliso ei käynyt verkkosivuilla ennen lasien jättämistä huoltoon, sillä koko visiitti olisi saattanut jäädä väliin.

Pari tuntia lasien jättämisestä kännykkään tuli tekstiviesti, jossa ilmoitettiin lasien olevan valmiit. Työnjälki oli suhteellisen hyvää, eikä pokien murtumiskohtaa juurikaan edes huomannut. Kysyttäessä tarkemmin, mitä laseille oli tehty, kertoi korjaaja lisänneensä metalliruuvin katkenneeseen kohtaan. Hänen mukaansa pelkkä liimaaminen tai muovijuotos harvoin kestää kunnolla rasitusta. Hänen metodinsa oli porata pieni reikä yhteenliitettäviin puoliskoihin, lisätä metallinen ruuvi siihen väliin, liimata ja vielä juottaa muovilla poka kunnolla kiinni. Näin korjattu silmälasikehys kuulemma kestää todella hyvin kovaakin rasitusta.

Korjauksen hinta yllätti positiivisesti: kehysten pikakorjaus maksoi vain 20 euroa. Hinta on helpostikin vain murto-osa siitä, mitä optikkoliikkeissä pyydetään korjauksesta. Hyvä näkyvyys, parempi mieli!

Turku Design Now!

Turku on täynnä pieniä putiikkeja, joista löytyy paikallista käsityötä. Edellisen elämän suosikki Tonfisk Design  on meidän osaltamme saanut väistyä sisustustavaran lisäksi turkulaisia vauvanvaatteita myyvien Punaisen Norsun ja Turku Design Now!:n tieltä. Ensinnäkin siksi, että keittiömme on kansoitettu Tonfiskilla. Toiseksi siksi, että turkulaisten suunnittelijoiden luomupuuvillaiset vauvanvaatteet ovat uskomattoman söpöjä.

Turku Design Now! on koonnut useita pienyrittäjiä saman katon alle. Nyt yhdestä liikkeestä saa muun muassa niin Punaisen Norsun, Klo Designin, Tonfiskin kuin KUI Designinkin tuotteita. Vaimo on mennyt tästä kaupasta sekaisin jo alkuvuodesta. Nyt Pikku-Karhun kasvupyrähdykset ja kesän vauvasynttärit tarjoavat mainion tekosyyn ravata liikkeessä harva se päivä! Lastenvaunuilla vanhaan puutalorakennukseen on hieman hankala mennä, mutta piha-alue toimii mainiosti vaunuparkkina.  Sisäänkin asti vaunuilla toki pääsee muutaman rapun yli kantamalla. Vaunut voi jättää eteistilaan ilman, että ne ovat muiden asiakkaiden tiellä. Palvelu on todella asiantuntevaa ja lapsiystävällistä. Tiskin takanakin seisoo useimmiten kukas muu kuin KUI Designin suunnittelija iha ite.

Turku Design Now! on
vauvanvaatteita etsivän karkkikauppa.

Liikkeen sijaintikin on romanttinen - Fortuna-kortteli on osa unohdettua Turkua, vaikka se seisoo keskustassa aivan joen vieressä. Korttelia on jo parin kesän ajan yritetty ahkerasti herättää henkiin, ja se näkyy onnistuneen. Turku Design Now!:ssa ei voi vain käydä kuin missä tahansa kaupassa: sinne täytyy pujahtaa kuin varkain aamupäivän jokirantakävelyltä, ja ostosten jälkeen mennä johonkin viereisistä kahviloista ihastelemaan löytöjä.

Tänään ostoskassiin paketoitiin ystävän tyttärelle syntymäpäivälahjaksi menevä KUI Design Pupuset -mekko. Ihanaa!

Knit 'n' Tag Turku

Aurajoen ranta sai kesäistä väriä, kun Turku Design Festivaali kietoi keskusta-alueen jokivarren puut neuleisiin. Harmillisen lyhytkestoinen Knit'n'Tag -tapahtuma haastoi seurat, koululuokat, yritykset ja yksityiset kertomaan tarinoita käsityön kielellä. 

Neulegraffiti on myös trenditietoista.
Spring/summer 2013 on mustavalkoinen.

Ilokseen Aivopari törmäsi hippeilevään jokirantaan ensimmäisen patsastelukierroksensa yhteydessä. Pikku-Karhu rullasi tietysti mukana näppärästi, koska tapahtumareitti kulki jokirantaa pitkin.

Puettuja puita kannatti tarkastella lähemmin - kullakin oli pieni esittelylipukkeensa, josta ilmeni teoksen nimi, sen kertoma viesti sekä teoksen luonut henkilö, käsityöryhmä tai koululuokka. Knit'n'Tagin anti oli meille yksittäisissä töissä kirjavan kokonaisuuden sijaan, Niissä Oikeissa, jotka koskettivat juuri meitä: naurattivat, puhuttivat, saivatpa haikeaksikin.

Kiittäen ja kumartaen iloitsimme erityisesti siitä, että Turku on oppinut jotain tärkeää kulttuuripääkaupunkivuodestaan kahden vuoden takaa: kulttuuri ja taide kannattaa tuoda ulos. Kadulle. Esille. Tehdä se näkyväksi.

Ympäristö- ja tilataide on uutta Turussa, jossa on vuosikaudet tuudittauduttu siihen mantraan, että meillä on elävä ja ihmisläheinen kulttuuri. Ei kuulkaa ole ollut. Mutta johan alkaa näyttää erilaiselta - siltä, että lupaukset ja hokemat lunastetaan ja eletään todeksi.

Knit'n'Tag siirtää hetkeksi huomion pois ruskeasta Aurajoesta.

Café Ankka ja Turun parhaat kodin ulkopuoliset munkit

Joka kesä Aurajoen rantaan Martinsillan turvalliseen kainaloon puksuttaa paatti. Joka kesä tuosta paatista myös hypähtää rannalle mies. Ja sitten mies avaa pienen, uskollisesti koko talven odottaneen Café Ankka -kojunsa ja aloittaa jokapäiväisen työnsä.

Meidän suureksi onneksemme hänen työhönsä kuuluu kiinteästi ei sen enempää eikä vähempää kuin paistaa koko kaupungin parhaita munkkirinkilöitä. Café Ankassa on aina mainio palvelu ja kiireetön meininki. Eikä niitä kaupungin parhaita munkkirinkilöitä voi syödä kulahtaneilla pinottavilla muovituoleilla könöttäen, vaan mukavissa puisissa terassituoleissa istuen.

Tästä ei maisema parane.

Eikä tästä munkkirinkilä.

Legenda-munkki vaatii toki syöjältään lievää etukenoa, mutta mikäs siinä reilun kokoiselle puupöydälle levitetyn Turkkarin päälle kurottuvassa munkkia mussuttavassa nassussa paremmin paistaisi kuin yhä uudestaan hotkaisu hotkaisun perään löydetty syvä onni? Café Ankka on Turun paras kesäkahvila. Piste.

Café Ankassa on lapsia varten symppis keinuhevonen.