Stefan's Steakhouse

Turkuuksien kesä on puolivahingossa painottunut ravintoloihin ja kahviloihin. Pikku-Karhun kanssa liikkuessa on tullut huomattua, että monet liikunta-aktiviteetit tai tapahtumiin osallistumiset vaativat vaivannäköä tai lapsenvahtia. Ja mehän olemme laiskoja.

Stefan's Steakhouse on vallannut ravintola Hermanin vanhat tilat.

Toisaalta, Turun kesän olennaisin osa on jokiranta. Ja kesäterassit ovat sopivasti Aurajoen ääressä. Saako tällä verukkeella taas kirjoittaa siitä, että ollaan syöty? No kiva.

Stefan's Steakhousen terassimenu poikkeaa linjaltaan ravintolan vakiolistasta. Menussa on onnistuneesti ajateltu parilla oluella iltaa istuvia ja lomailijoita. Aivoparikin löysi edestään hampurilaisateriat. Tavoistaan poiketen Vaimo heittäytyi purilaisen vietäväksi, koska luotti Stefanin laatuun aiempien kokemusten pohjalta. Se myös kannatti, sillä hampurilaisen jauhelihapihvi oli Black Angus -härkää ja - nyt valmiina tautologiaan - erittäin hyvää.

Erityismainintoja ei tule, vaikka Stefanin terassilla viihtyisää olikin. Aterian sämpylät ja lisukkeet olivat hyviä, mutta ei niistä postausta saa aikaiseksi. Palvelun nopeudesta sitä vastoin tulee bonuspisteitä. Vaikka sekä terassilla että ravintolassa oli paljon populaa, tilauksemme otettiin nopeasti ja annokset kiikutettiin pöytään ilman odottelua.

Vanhan Hermanin panimoravintolan tiloissa toimivan Stefan's Steakhousen kesäterassi on sijainniltaan mainio jokirannan liikenteen seuraamiseen. Vähän etäämpänä keskustasta kuin moni Aivoparin suosikki, maisema on piristävä: päivämatkoja tekevät höyrylaivat puksuttavat edestakaisin Aurajoessa ja muistuttavat, että niilläkin voisi tehdä pienen retken, jos saisi aikaiseksi.

Kylläpä on kulttuuria: JÅ-karnevaali

JÅ-karnevaali valtasi jokirannan viime viikon lauantaina. Viime tingassa Aivoparin tavoittanut karnevaali tarjosi monta kokemusta tiiviissä paketissa. Bad Ass Brass Bandin soitto kuului mukavasti valloittamamme jäätelöbaarin terassille, sitä seuraava Teatterisillan sambaesitys vielä paremmin. 

Teatterisillalla näkyi ja kuului samba. Ay-ay-ay!

Jokirantaan tuodut aktiviteetit tuli koluttua melkoisen ahkerasti läpi, vaikka kaikki ei oikein auennut. Katuun piirtäminen on kuitenkin aina hauskaa - ja tarpeeksi yksinkertaista - joten Vaimo käytti tuttuun tapaan tilaisuuden hyväkseen. Hulavanteen pyörittämistaitojaan esittelemään Puolisoa ei saanut millään ilveellä, vaikka kotona harjoittelu on tehnyt aloittelijasta jo ihan amatöörikelpoisen. Ei mennyt läpi Vaimon kehu. Puoliso sirkustaiteilee edelleen neljän seinän sisällä.

Tanssiva joulukuusivaras esiintyi myös katutasossa.

Auransillan kupeeseen pystytetty lava tarjosi sekin katsottavaa. Tanssiva joulukuusivaras steppaili ensin karnevaaliyleisön joukossa ja nousi sitten lavalle sooloilemaan. Tanssiteatteri ERI:n Kuoleva joutsen herkisti Vaimon, vaikka esitys oli kovin lyhyt ja sitä häiritsi huomion kiinnittyminen katutaiteen luomiseen. Tä oli ihan kiva. Kokonaisuutena lavashow ei ollut tarpeeksi taidokas herättääkseen ihastusta, mutta mikäs siinä. Kiintopiste olikin itse tekemisessä, ei vierestä seuraamisessa.

Kaikki JÅ-karnevaalin elementit eivät ihan auenneet.

Rakkauslauantai

Lauantaiaamuna Aivopari heräsi niin kertakaikkisen rakastuneena, että halusi viettää koko päivän yhdessä tehden kaikkea kivaa. Ajatuksena oli ensisijaisesti toteuttaa pitkästä aikaa jokin Turun kulttuurikuntoilureiteistä. Viimeksi patsasteltiin, mutta siitä on jo ikuisuus. Voittajareitiksi valikoitui pienen "keskustelun" jälkeen ArkkitehTour, tarkemmin sen Täl Puol -versio.

Ensin mobiilikartta toi kulttuurikuntoilijat kiertoteitse keskustaan, sitten aamukahvin tarve Kauppahallin Aschanille. Samalla Vaimo muisti napata tuoretta inkivääriä, tällä kertaa Maryamilta Kilimanjaron sijaan. Kahvitellessaan Aivopari ehti tutkia upouutta Turun arkkitehtuuriopustaan ja pohtia hyvää paikkaa brunssille. Onneksi pian hoksattiin, että Vaakahuoneen Paviljongin saaristolaisbuffet on to go -listalla ja olotila juuri sopivan merellinen.

Vaakahuoneen Paviljonki houkuttelee saaristolaisbrunssilla.

Vaakahuoneella Aivopari päätti vihdoinkin mennä katsomaan myös Wäinö Aaltosen Museon vaihtuvaa näyttelyä, jonka teemana sattuu parhaillaan olemaan rakkaus. Siihen hömpötykseenhän tänään oli tarkoitus keskittyä. Näyttelyyn perehtymisessä kesti kauan, mutta silti Aivoparilla oli reilusti aikaa odotella samaisen iltapäivän JÅ-karnevaalin esitysten alkua. Hitaat saivat tiedon tapahtumasta vasta matkalla museoon: Teatterisillalla oli kylttejä, joita ei voinut olla huomaamatta. Vaimo iski silmänsä Tanssiteatteri ERIn Kuolevaan Joutseneen, joka alkaisi kolmen tunnin kuluttua. Aikaa olisi siis hyvin sekä näyttelyn kiertämiseen kaikessa rauhassa että show'n seuraamiseen jokirannassa.

Piccola Cantinaan voi istahtaa jäätelölle.

Koska museokäynnin jälkeen seuraavaa ohjelmaa odotellessa piti keksiä jotain tekemistä ihan omin neuvoin, Vaimo vinkkasi Piccola Cantinan suuntaan. Se olikin hyvä idea (kukas kissan hännän nostaa...), sillä hyvän jäätelön lisäksi terassille kuului karnevaalimusiikki niin lavalta kuin Teatterisillaltakin, jossa alettiin puolivälissä pistaasijäätelöä hakata sambarytmejä. Kyllä kiitos! Pikku-Karhukaan ei äänestä pahastu, joten koko pesue sai keskittyä nauttimaan kuulemastaan.

Vaimo osallistui JÅ-karnevaalin katutaiteiluun.

Unohduttuaan JÅ-karnevaalin osallistaviin tapahtumiin, kuten katupiirrosten raapustamiseen, venähti kotiinpaluu myöhäiseen iltapäivään. Kävellen taitettuja kilometrejä kertyi kiitettävästi ainakin suhteessa siihen, että oli lepopäivä. Illan turnausväsymys oli kuitenkin kaiken päivällä koetun arvoista.

Piccola Cantina - vähän parempaa jäätelöä

Turussa on kourallinen paikkoja, joista saa aitoa italialaista jäätelöä. Paras niistä on ehdottomasti Piccola Cantina. Vaaleansinisen kivitalon historia on pitkä, mutta Sergio's -ravintolan jatkeena se on toiminut vasta muutaman vuoden. Teatterisillan kupeessa sijaitseva pieni jäätelöbaari houkuttelee kesäterassilleen asiakkaita tasaisena letkana pitkin päivää. Onneksi niin ahdasta ei ole koskaan, etteikö pääsisi valtaamaan omaa pöytää ja saisi Pikku-Karhun vaunuja sopimaan viereen.

Käsintehdyistä jäätelöistä on vaikea valita vain kahta laatua.

Aivopari on tänä kesänä ehtinyt kokeilla jo muutamia jäätelömakuja Piccola Cantinassa. Vaimon suosikki on rommi-rusinajäätelö, Puoliso taasen herkuttelee kunnon suklaalla. Piccolassa myös perus- ja erikoiskahvit ovat erittäin hyviä, mikä tekee tästä baarista kaksin verroin vastustamattoman. Viereinen jäätelökioski saa jäädä sivuun, me olemme löytäneet oman lempparimme.

Vaaleansinistä jäätelötaloa on vaikea ohittaa.

Vilinästä huolimatta terassilla on aina tilaa.

Faktat kohteesta:

• Runsas valikoima käsintehtyjä italialaisia jäätelöitä
• Myynnissä yleensä myös yhtä tai kahta kakkua muodon vuoksi, mutta älä etsi täältä muuta kuin jäätelöä tai kahvia
• Perusannokseen (3,30€) saa valita kahta eri jäätelölaatua makunsa mukaan joko vohveliin tai kippoon
• Sisätiloihin ei pääse lastenvaunuilla, mutta terassilla on tilaa

Tossut kohti Halistenkoskea eli maisemareittejä Aurajoen rannassa

Aurajoen rantaa pitkin kulkeminen on välttämätön turkuus. Aamulenkkejä ja pitkiä iltakävelyitä Aivopari on tottunut tekemään erityisesti reitillä, joka startataan Rautatiesillalta ja jolta koukataan vastarannalle Halistenkosken kävelysillan kohdalla. Muutaman kilometrin mittainen maisemareitti rentouttaa iltaisin tai herättää alkavaan päivään. Matka on sopivan mittainen kuntoa kohottavia juoksulenkkejä vastustavalle Pehmoisellekin.

Pehmoinen valitsee usein vehnäpeltojen välissä kulkevan oikopolun.

Jäämiä Fluxations 2009 -ympäristötaideteoksista.

Halistenlenkiksi ristitty reitti on omiaan juuri kävelylle, sillä sen varrella on muutama näkemisen arvoinen rakennelma ja taiteellinen tuotos. Turun kulttuuripääkaupunkivuonna 2011 monelle tutuksi tullut FluxAura-ympäristötaide kokeili siipiään jo vuonna 2009, jolloin esimerkiksi Koroisille pystytettiin puunrungoista tehtyjä värikyniä. Jonna Pohjalaisen teoksesta on yhä jäljellä muutama "kynä" lenkkipolun sivussa.

Piispanistuimen vanhat perustukset ovat yhä paikallaan.

Hyvä pysähdyspaikka Pehmoisen kanssa on kukkula, jonka historia piispanistuimen paikkana näkyy säilyneissä perustuskivissä. Laelle kapuaminen avaa jokimaiseman kauniisti ja auttaa hahmottamaan omaa sijaintia (ellei jo tunne aluetta kuin omia taskujaan). Tällä mäellä istuen Vaimo on aikanaan päntännyt tenttiin jos toiseenkin.

Kuntoilija voi välillä tarvita myös kuntoutusta.

Rehellisyyden nimissä: loppukesää kohden Aivoparin tavanomaisin lenkki on paisunut melkoisesti pidemmäksi. Puoliso aloitti kesäkuun lopussa syntymäpäivälahjaksi saamansa juoksukoulun ja se olikin sitten menoa. Vaimo ja Pikku-Karhukin ovat intoutuneet hölkkäämään Aurajoen vartta aina Ravattulaan asti ja kiertämään kotiinpäin Halisten metsän suojissa kulkevaa kumpuilevaa pururataa pitkin. Sitä mukaa kuin tehdyt lenkit pitenevät, löytyy yhä uutta nähtävää. Ehkä alkusyksystä Aivopari on päässyt lenkeillään jo Liedon Vanhalinnaan?

Jos aikaa on, ei Halistenkosken kohdalla siis missään nimessä kannata tehdä aikaista käännöstä, vaan jatkaa merkittyjä luonto- ja kuntopolkuja pitkin eteenpäin. Tällä hetkellä Koroisilla puskee vehnää ja Orikedon pelloilla ohraa, joka tuulessa näyttää siltä, että vastassa on höyhenten meri. Så vacker.

Café Art ja Turun Kahvipaahtimo

Turun mestojen bravuurit tuntuvat levittäytyneen ympäri kaupunkia. Ehdottomasti parhaat munkit löytyvät Café Ankasta, kun taas Café Art on suvereeni siinä itsessänsä eli kahvissa. Hyvää kahvia saa toki useammastakin paikasta, mutta tosiasioista on turha kiistellä: Café Art ja Turun Kahvipaahtimo tarjoavat parasta.

Kupillinen Turun Kahvipaahtimon taikaa.

Café Artista on sukeutunut Aivoparin kantapaikka, koska usein kaipaamme vain hyvää kahvia, emme leivoksia. Jokirantaan on istutettu niin paljon pöytiä, että sisälle ei ole koskaan tarvinnut terassin tilanpuutteen vuoksi vetäytyä. Vaikka sisätiloissa Café Art on tunnelmallinen ja rauhoittava paikka, jonka pieniin saleihin on kylminä vuodenaikoina ihana piiloutua, kesäisen jokivarren maisemaa se ei peittoa koskaan. Pikku-Karhun kanssa sisälle ei voisi mennäkään - kapeasta ovesta ja rappusista ei lastenvaunuilla ole asiaa. Tilaus tehdään sisällä Pikku-Karhu sylissä ja tarjotin kannetaan paikalle sopivaan tyyliin taiteillen ulos omaan pöytään. Henkilökunta on skarppia ja auttaa ystävällisesti silloin, kun omat kädet loppuvat kesken. Näin saattaa käydä silloin, kun Vaimo on hiippaillut aamupäiväkahville ilman Puolisoa.

Café Artissa voi myös piiloutua saleihin ja keskittyä kirjoittamiseen.

Ulkopöydissä on stressitöntä istua Pikku-Karhun ja Pehmoisen kanssa, sillä vaikka pöytiä on paljon, niiden välissä on hyvin tilaa liikkua turhautumatta ja häiritsemättä muita asiakkaita. Paikka onkin suosittu koiranomistajien keskuudessa ja on harvinaista osua paikalle siten, ettei voi harrastaa karvakorvabongausta. Koiranvihaaja tai vahvasta koirapelosta kärsivä? Älä vaivaudu. Ne vaanivat tuolien alla.

Hyvää saa joskus odottaa ja se onkin fraasi, joka jonottaessa voi pyöriä mielessä. Vaikka ruuhkaa ei olisi, ottaa kahvibarista aikansa valmistaessaan kunkin asiakkaan tilausta. Hyvä niin, sillä me todellakin nautimme lopputuloksesta, mutta joskus jonon hitaus myös ärsyttää. Lähinnä silloin, kun Pikku-Karhu on mukana.

Suuressa salissa houkuttaa flyygeli.

Suolaisten ja makeiden kylkiäisten tiski ei ole osoittautunut kaupungin parhaan kahvin veroiseksi. Aivopari on muutaman kerran kokeillut Café Artin erilaisia piiraita ja kakkupaloja, mutta ne eivät ole koskaan kunnolla sytyttäneet. Paras kokemus on klassisesta korvapuustista, joka oli mehevä ja sopivan kanelinen. Silti, jos oikein on yksi neljästä, tarttuu kahvin kanssa nautittavaksi melko harvoin yhtään mitään ekstraa. Paitsi että hei! Turun Kahvipaahtimo myy tuotteitaan asiakkaille mukiinmenevään (tajusitteko?) hintaan. Siitä tuotehyllystä on Aivoparikin kiinnostunut.

Kohteen faktat:

• Turun kahvipaahtimon tuotteita voi ostaa kotiinvietäväksi
• Kahvin laatu on erinomainen
• Sisälle ei pääse lastenvaunuilla, mutta ulkoterassille mahtuu hyvin
• Myös koirat ovat tervetulleita ulkopöytiin

Turun kaupunginkirjasto: lukutoukkia esiintyy runsaasti kesäisin

Aivopari on viettänyt vähän aikaa hiljaiseloa. Parin viikon ajan on muun muassa tullut uppouduttua kirjoihin. Mistäpä niitä muualta onkaan haettu kuin Turun kaupunginkirjastosta. Monia Vaimon haikailemia ravintotieteeseen liittyviä kirjoja ei löytynyt suoraan hyllystä, mutta verkossa toimiva varausjärjestelmä auttoi asiaa. Kirjat, joita ei löydy pääkirjastosta, voi helposti tilata muista Turun kirjastoista noudettavaksi itselle sopivimpaan toimipisteeseen. Aivoparille se sattuu olemaan pääkirjasto, jossa varausten noutamisen lisäksi voi aina vähän hengaillakin.

Turun pääkirjastossa on runsain mitoin niin tilaa, valoa
kuin lukemiselle pyhitettyjä pisteitäkin.

Kirjastossa on ennen kaikkea hyvä ilmastointi, joka pelastaa hellepäivinä. Lisäksi löytyy tietokoneita asiakaskäyttöön sekä vielä tältä kesältä testaamaton kahvio, joka kesäaikaan ulottuu mukavasti sisäpihalle. Kirjaston henkilökunta, jota Vaimo syystä jos toisestakin ahkerasti vaivaa, on kovin ystävällistä ja avuliasta väkeä. 

Tänä kesänä Puoliso on herkutellut reality-huijausteoksilla, kuten Hannu Lauerman Usko, toivo ja huijaus sekä Kevin Poulsenin Kingpin. Vaimo taasen on satokauden ja viimeistään ahkeran marjanpoiminnan myötä innostunut lukemaan esimerkiksi Pirjo Saarnian Ruoan terveysvaikutukset ja Kaisa Jaakkolan Hormonitasapaino -kirjat, joita molempia Vaimo suosittelee jokaiselle ravinnon ja terveyden yhteydestä kiinnostuneelle. Ja itse asiassa nimenomaan niille, joita se ei kiinnosta. Saattaapa alkaa lukemisen edetessä kiinnostaa. Näillä teemoilla on hauskaa mässäillä näin kesäaikaan, ammattilukemistoon ehtii syventyä sitten syssymmällä.

Maisema kaupunginkirjaston yläkerrasta.

Turun kaupunginkirjastoon on todella helppo mennä Pikku-Karhun kanssa. Pääovella on hyvä ramppi lastenvaunuja ja pyörätuoleja varten, ovet avautuvat kätevillä painikkeilla, hissillä pääsee kerroksesta toiseen ja joka puolella kirjastoa sen leveillä läytävillä on suorastaan luvattoman helppo kulkea Pikku-Karhun nelipyöräisellä. Ah ja kiitos, Turku! Tämän sinä olet tehnyt Hyvin. WC-tiloissa, jotka muuten toimivat kätsysti kirjastokortilla, on tarpeen tullen -tai siis tarpeiden tultua- näppärää hoitaa vaipanvaihto.

Kolmanteen kerrokseen pääsee muikeita kierreportaita pitkin.

Pääkirjastossa, kuten monessa sivukirjastossakin, on aina jokin näyttely. Luennotkaan eivät ole harvinaisia. Jos kaupunginkirjastoon piipahtaa vaikkapa vain palauttamaan kirjoja, ei asialla suinkaan kannata olla kova kiire. Aina voi jäädä katselemaan sillä hetkellä esillä olevaa näyttelyä tai muuta taiteellista projektia ja oppia jotakin uutta.

Kohteen faktat:

• Esteetön kulku
• Erittäin valoisa ja jo itsessään kaunis rakennus
• Verkossa lainojen uusinta- ja varauspalvelu
• Katutasossa kiva kahvila, johon voi pysähtyä tutkimaan omia kirjalöytöjään
• Avoinna joka päivä: arkisin aina klo 20 saakka, viikonloppuna ovet sulkeutuvat aikaisemmin
• Kirjojen ja lehtien lisäksi Turun kaupunginkirjastosta saa lainata erilaisia tarvikkeita, esimerkiksi askelmittareita ja e-kirjojen lukulaitteita