Kylläpä on kulttuuria: JÅ-karnevaali

JÅ-karnevaali valtasi jokirannan viime viikon lauantaina. Viime tingassa Aivoparin tavoittanut karnevaali tarjosi monta kokemusta tiiviissä paketissa. Bad Ass Brass Bandin soitto kuului mukavasti valloittamamme jäätelöbaarin terassille, sitä seuraava Teatterisillan sambaesitys vielä paremmin. 

Teatterisillalla näkyi ja kuului samba. Ay-ay-ay!

Jokirantaan tuodut aktiviteetit tuli koluttua melkoisen ahkerasti läpi, vaikka kaikki ei oikein auennut. Katuun piirtäminen on kuitenkin aina hauskaa - ja tarpeeksi yksinkertaista - joten Vaimo käytti tuttuun tapaan tilaisuuden hyväkseen. Hulavanteen pyörittämistaitojaan esittelemään Puolisoa ei saanut millään ilveellä, vaikka kotona harjoittelu on tehnyt aloittelijasta jo ihan amatöörikelpoisen. Ei mennyt läpi Vaimon kehu. Puoliso sirkustaiteilee edelleen neljän seinän sisällä.

Tanssiva joulukuusivaras esiintyi myös katutasossa.

Auransillan kupeeseen pystytetty lava tarjosi sekin katsottavaa. Tanssiva joulukuusivaras steppaili ensin karnevaaliyleisön joukossa ja nousi sitten lavalle sooloilemaan. Tanssiteatteri ERI:n Kuoleva joutsen herkisti Vaimon, vaikka esitys oli kovin lyhyt ja sitä häiritsi huomion kiinnittyminen katutaiteen luomiseen. Tä oli ihan kiva. Kokonaisuutena lavashow ei ollut tarpeeksi taidokas herättääkseen ihastusta, mutta mikäs siinä. Kiintopiste olikin itse tekemisessä, ei vierestä seuraamisessa.

Kaikki JÅ-karnevaalin elementit eivät ihan auenneet.

Rakkauslauantai

Lauantaiaamuna Aivopari heräsi niin kertakaikkisen rakastuneena, että halusi viettää koko päivän yhdessä tehden kaikkea kivaa. Ajatuksena oli ensisijaisesti toteuttaa pitkästä aikaa jokin Turun kulttuurikuntoilureiteistä. Viimeksi patsasteltiin, mutta siitä on jo ikuisuus. Voittajareitiksi valikoitui pienen "keskustelun" jälkeen ArkkitehTour, tarkemmin sen Täl Puol -versio.

Ensin mobiilikartta toi kulttuurikuntoilijat kiertoteitse keskustaan, sitten aamukahvin tarve Kauppahallin Aschanille. Samalla Vaimo muisti napata tuoretta inkivääriä, tällä kertaa Maryamilta Kilimanjaron sijaan. Kahvitellessaan Aivopari ehti tutkia upouutta Turun arkkitehtuuriopustaan ja pohtia hyvää paikkaa brunssille. Onneksi pian hoksattiin, että Vaakahuoneen Paviljongin saaristolaisbuffet on to go -listalla ja olotila juuri sopivan merellinen.

Vaakahuoneen Paviljonki houkuttelee saaristolaisbrunssilla.

Vaakahuoneella Aivopari päätti vihdoinkin mennä katsomaan myös Wäinö Aaltosen Museon vaihtuvaa näyttelyä, jonka teemana sattuu parhaillaan olemaan rakkaus. Siihen hömpötykseenhän tänään oli tarkoitus keskittyä. Näyttelyyn perehtymisessä kesti kauan, mutta silti Aivoparilla oli reilusti aikaa odotella samaisen iltapäivän JÅ-karnevaalin esitysten alkua. Hitaat saivat tiedon tapahtumasta vasta matkalla museoon: Teatterisillalla oli kylttejä, joita ei voinut olla huomaamatta. Vaimo iski silmänsä Tanssiteatteri ERIn Kuolevaan Joutseneen, joka alkaisi kolmen tunnin kuluttua. Aikaa olisi siis hyvin sekä näyttelyn kiertämiseen kaikessa rauhassa että show'n seuraamiseen jokirannassa.

Piccola Cantinaan voi istahtaa jäätelölle.

Koska museokäynnin jälkeen seuraavaa ohjelmaa odotellessa piti keksiä jotain tekemistä ihan omin neuvoin, Vaimo vinkkasi Piccola Cantinan suuntaan. Se olikin hyvä idea (kukas kissan hännän nostaa...), sillä hyvän jäätelön lisäksi terassille kuului karnevaalimusiikki niin lavalta kuin Teatterisillaltakin, jossa alettiin puolivälissä pistaasijäätelöä hakata sambarytmejä. Kyllä kiitos! Pikku-Karhukaan ei äänestä pahastu, joten koko pesue sai keskittyä nauttimaan kuulemastaan.

Vaimo osallistui JÅ-karnevaalin katutaiteiluun.

Unohduttuaan JÅ-karnevaalin osallistaviin tapahtumiin, kuten katupiirrosten raapustamiseen, venähti kotiinpaluu myöhäiseen iltapäivään. Kävellen taitettuja kilometrejä kertyi kiitettävästi ainakin suhteessa siihen, että oli lepopäivä. Illan turnausväsymys oli kuitenkin kaiken päivällä koetun arvoista.

Piccola Cantina - vähän parempaa jäätelöä

Turussa on kourallinen paikkoja, joista saa aitoa italialaista jäätelöä. Paras niistä on ehdottomasti Piccola Cantina. Vaaleansinisen kivitalon historia on pitkä, mutta Sergio's -ravintolan jatkeena se on toiminut vasta muutaman vuoden. Teatterisillan kupeessa sijaitseva pieni jäätelöbaari houkuttelee kesäterassilleen asiakkaita tasaisena letkana pitkin päivää. Onneksi niin ahdasta ei ole koskaan, etteikö pääsisi valtaamaan omaa pöytää ja saisi Pikku-Karhun vaunuja sopimaan viereen.

Käsintehdyistä jäätelöistä on vaikea valita vain kahta laatua.

Aivopari on tänä kesänä ehtinyt kokeilla jo muutamia jäätelömakuja Piccola Cantinassa. Vaimon suosikki on rommi-rusinajäätelö, Puoliso taasen herkuttelee kunnon suklaalla. Piccolassa myös perus- ja erikoiskahvit ovat erittäin hyviä, mikä tekee tästä baarista kaksin verroin vastustamattoman. Viereinen jäätelökioski saa jäädä sivuun, me olemme löytäneet oman lempparimme.

Vaaleansinistä jäätelötaloa on vaikea ohittaa.

Vilinästä huolimatta terassilla on aina tilaa.

Faktat kohteesta:

• Runsas valikoima käsintehtyjä italialaisia jäätelöitä
• Myynnissä yleensä myös yhtä tai kahta kakkua muodon vuoksi, mutta älä etsi täältä muuta kuin jäätelöä tai kahvia
• Perusannokseen (3,30€) saa valita kahta eri jäätelölaatua makunsa mukaan joko vohveliin tai kippoon
• Sisätiloihin ei pääse lastenvaunuilla, mutta terassilla on tilaa

Café Art ja Turun Kahvipaahtimo

Turun mestojen bravuurit tuntuvat levittäytyneen ympäri kaupunkia. Ehdottomasti parhaat munkit löytyvät Café Ankasta, kun taas Café Art on suvereeni siinä itsessänsä eli kahvissa. Hyvää kahvia saa toki useammastakin paikasta, mutta tosiasioista on turha kiistellä: Café Art ja Turun Kahvipaahtimo tarjoavat parasta.

Kupillinen Turun Kahvipaahtimon taikaa.

Café Artista on sukeutunut Aivoparin kantapaikka, koska usein kaipaamme vain hyvää kahvia, emme leivoksia. Jokirantaan on istutettu niin paljon pöytiä, että sisälle ei ole koskaan tarvinnut terassin tilanpuutteen vuoksi vetäytyä. Vaikka sisätiloissa Café Art on tunnelmallinen ja rauhoittava paikka, jonka pieniin saleihin on kylminä vuodenaikoina ihana piiloutua, kesäisen jokivarren maisemaa se ei peittoa koskaan. Pikku-Karhun kanssa sisälle ei voisi mennäkään - kapeasta ovesta ja rappusista ei lastenvaunuilla ole asiaa. Tilaus tehdään sisällä Pikku-Karhu sylissä ja tarjotin kannetaan paikalle sopivaan tyyliin taiteillen ulos omaan pöytään. Henkilökunta on skarppia ja auttaa ystävällisesti silloin, kun omat kädet loppuvat kesken. Näin saattaa käydä silloin, kun Vaimo on hiippaillut aamupäiväkahville ilman Puolisoa.

Café Artissa voi myös piiloutua saleihin ja keskittyä kirjoittamiseen.

Ulkopöydissä on stressitöntä istua Pikku-Karhun ja Pehmoisen kanssa, sillä vaikka pöytiä on paljon, niiden välissä on hyvin tilaa liikkua turhautumatta ja häiritsemättä muita asiakkaita. Paikka onkin suosittu koiranomistajien keskuudessa ja on harvinaista osua paikalle siten, ettei voi harrastaa karvakorvabongausta. Koiranvihaaja tai vahvasta koirapelosta kärsivä? Älä vaivaudu. Ne vaanivat tuolien alla.

Hyvää saa joskus odottaa ja se onkin fraasi, joka jonottaessa voi pyöriä mielessä. Vaikka ruuhkaa ei olisi, ottaa kahvibarista aikansa valmistaessaan kunkin asiakkaan tilausta. Hyvä niin, sillä me todellakin nautimme lopputuloksesta, mutta joskus jonon hitaus myös ärsyttää. Lähinnä silloin, kun Pikku-Karhu on mukana.

Suuressa salissa houkuttaa flyygeli.

Suolaisten ja makeiden kylkiäisten tiski ei ole osoittautunut kaupungin parhaan kahvin veroiseksi. Aivopari on muutaman kerran kokeillut Café Artin erilaisia piiraita ja kakkupaloja, mutta ne eivät ole koskaan kunnolla sytyttäneet. Paras kokemus on klassisesta korvapuustista, joka oli mehevä ja sopivan kanelinen. Silti, jos oikein on yksi neljästä, tarttuu kahvin kanssa nautittavaksi melko harvoin yhtään mitään ekstraa. Paitsi että hei! Turun Kahvipaahtimo myy tuotteitaan asiakkaille mukiinmenevään (tajusitteko?) hintaan. Siitä tuotehyllystä on Aivoparikin kiinnostunut.

Kohteen faktat:

• Turun kahvipaahtimon tuotteita voi ostaa kotiinvietäväksi
• Kahvin laatu on erinomainen
• Sisälle ei pääse lastenvaunuilla, mutta ulkoterassille mahtuu hyvin
• Myös koirat ovat tervetulleita ulkopöytiin

Turun kaupunginkirjasto: lukutoukkia esiintyy runsaasti kesäisin

Aivopari on viettänyt vähän aikaa hiljaiseloa. Parin viikon ajan on muun muassa tullut uppouduttua kirjoihin. Mistäpä niitä muualta onkaan haettu kuin Turun kaupunginkirjastosta. Monia Vaimon haikailemia ravintotieteeseen liittyviä kirjoja ei löytynyt suoraan hyllystä, mutta verkossa toimiva varausjärjestelmä auttoi asiaa. Kirjat, joita ei löydy pääkirjastosta, voi helposti tilata muista Turun kirjastoista noudettavaksi itselle sopivimpaan toimipisteeseen. Aivoparille se sattuu olemaan pääkirjasto, jossa varausten noutamisen lisäksi voi aina vähän hengaillakin.

Turun pääkirjastossa on runsain mitoin niin tilaa, valoa
kuin lukemiselle pyhitettyjä pisteitäkin.

Kirjastossa on ennen kaikkea hyvä ilmastointi, joka pelastaa hellepäivinä. Lisäksi löytyy tietokoneita asiakaskäyttöön sekä vielä tältä kesältä testaamaton kahvio, joka kesäaikaan ulottuu mukavasti sisäpihalle. Kirjaston henkilökunta, jota Vaimo syystä jos toisestakin ahkerasti vaivaa, on kovin ystävällistä ja avuliasta väkeä. 

Tänä kesänä Puoliso on herkutellut reality-huijausteoksilla, kuten Hannu Lauerman Usko, toivo ja huijaus sekä Kevin Poulsenin Kingpin. Vaimo taasen on satokauden ja viimeistään ahkeran marjanpoiminnan myötä innostunut lukemaan esimerkiksi Pirjo Saarnian Ruoan terveysvaikutukset ja Kaisa Jaakkolan Hormonitasapaino -kirjat, joita molempia Vaimo suosittelee jokaiselle ravinnon ja terveyden yhteydestä kiinnostuneelle. Ja itse asiassa nimenomaan niille, joita se ei kiinnosta. Saattaapa alkaa lukemisen edetessä kiinnostaa. Näillä teemoilla on hauskaa mässäillä näin kesäaikaan, ammattilukemistoon ehtii syventyä sitten syssymmällä.

Maisema kaupunginkirjaston yläkerrasta.

Turun kaupunginkirjastoon on todella helppo mennä Pikku-Karhun kanssa. Pääovella on hyvä ramppi lastenvaunuja ja pyörätuoleja varten, ovet avautuvat kätevillä painikkeilla, hissillä pääsee kerroksesta toiseen ja joka puolella kirjastoa sen leveillä läytävillä on suorastaan luvattoman helppo kulkea Pikku-Karhun nelipyöräisellä. Ah ja kiitos, Turku! Tämän sinä olet tehnyt Hyvin. WC-tiloissa, jotka muuten toimivat kätsysti kirjastokortilla, on tarpeen tullen -tai siis tarpeiden tultua- näppärää hoitaa vaipanvaihto.

Kolmanteen kerrokseen pääsee muikeita kierreportaita pitkin.

Pääkirjastossa, kuten monessa sivukirjastossakin, on aina jokin näyttely. Luennotkaan eivät ole harvinaisia. Jos kaupunginkirjastoon piipahtaa vaikkapa vain palauttamaan kirjoja, ei asialla suinkaan kannata olla kova kiire. Aina voi jäädä katselemaan sillä hetkellä esillä olevaa näyttelyä tai muuta taiteellista projektia ja oppia jotakin uutta.

Kohteen faktat:

• Esteetön kulku
• Erittäin valoisa ja jo itsessään kaunis rakennus
• Verkossa lainojen uusinta- ja varauspalvelu
• Katutasossa kiva kahvila, johon voi pysähtyä tutkimaan omia kirjalöytöjään
• Avoinna joka päivä: arkisin aina klo 20 saakka, viikonloppuna ovet sulkeutuvat aikaisemmin
• Kirjojen ja lehtien lisäksi Turun kaupunginkirjastosta saa lainata erilaisia tarvikkeita, esimerkiksi askelmittareita ja e-kirjojen lukulaitteita

Kesävihannekset Kauppatorilta - Sorri on kerrostalokodin oma kasvimaa

Turun Kauppatori on täynnä myyntipisteitä, joissa kaupataan vihannesta ja hedelmää jos jonkinlaista. Outoa kyllä, jossain määrin riippumatta siitä, onko myytävien tuotteiden sesonki vai ei. Aivopari skippaa ihan suosiolla suurimman osan kojuista ja suuntaa Sorrille.

Joku kävi taas torilla. Ja se joku ei taaskaan lopettanut täyteen kassilliseen.

Sorri on klassikko eikä sen laatu ole vielä kertaakaan pettänyt meitä. Valikoima seuraa tyylikkäästi sesonkia. Joskus käy niin, että Vaimon haikailemaa sorttia, esimerkiksi tänään punakaalia, ei löydy Sorrin tiskiltä. Silloin pitää piipahtaa parin metrin päässä olevaan naapuriin, jonka tarjonta on useimmiten laajempi.

Sorri vetää kuitenkin aina pidemmän korren viimeistään asiakaspalvelussa. Jos ostoksille joutuukin joskus menemään, no, sanotaan nyt vaikka nätisti että stressaantuneena, vastassa on vastustamattoman hyväntuulinen tyyppi, jonka olemus kujertaa "hei meillä on ihan tuoretta parsakaalia ja se maistuu taivaalliselta, eikö ole ihanaa?". No on se ihanaa, hemmetti. Eikä sitten enää v*tuta Vaimoakaan. Kun meillä kaikilla on niin ihanaa.

Hassun näköinen taustalla moikkaava salaatti
on romainen ja jäävuorisalaatin risteytys.

Kysyvää osataan auttaa ja monesti Aivopari saa kysymättäkin hyviä vinkkejä vaikkapa erilaisten salaattien kokeilemiseen. Tällä kertaa Vaimo nappasi myyjän suosituksesta romaine- ja jäävuorisalaatin yhdistelmän, joka muuten maistuu tismalleen romainelta, joka on vangittu rapean jäävuorisalaatin sisään. Ylläri? Sen kaveriksi lähti väriltään syvänpunainen tammenlehvä Mörkö.

Myös Pikku-Karhun vihannesmössöt valmistuvat usein Sorrin tuotteista, ja tippuu niitä parsakaalipaloja puolivahingossa Pehmoisellekin. Kumpikaan ei ole napissut, vaan pyytää aina ahkerasti ännu mera.

Max Walter Svanberg - Outo lintu

Kesä 2013 toi Turun taidemuseoon ruotsalaisen surrealistitaiteilija Max Walter Svanbergin (1912 - 1994) taidonnäytteitä 72 teoksen edestä. Svanberg on yksi naapurimaamme kansainvälisesti tunnustetuimmista taiteilijoista, mutta silti jostain syystä Turun näyttely on ensimmäinen laatuaan Suomessa.

Taidemuseossa 15.9 saakka esillä oleva Outo lintu -näyttely  esittelee kattavasti taiteilijan uran eri vaiheissa käyttämiä tyylejä ja tekniikoita: lehtileikkeistä koottuja kuvakollaaseja, piirustuksia, mustavalkoisia ja värikkäitä maalauksia, picassomaisia figuureja sekä dalimaisia maisemia ja kelloja, helmimosaiikkeja sekä Moliéren Ihmisvihaaja-näytelmään tehdyn naisen juhlapuvun. Paljon nähtävää kerrassaan!

Vaikka Svanbergillä yksi tekniikka on saanut jatkuvalla syötöllä väistyä toisen tieltä, ovat hänen temaattiset motiivinsa säilyneet läpi koko uran. Näyttelyn nimi paljastaa yhden keskeisimmistä: teoksista löytyy hyvin usein eriskummallisen näköisiä lintuja. Lintujen lisäksi kuvissa on paljon myös mystisiä ja eroottisia naisfiguureita, jotka muuntuvat unenomaisesti erilaisiksi faabelieläimiksi sekä sulautuvat kasvillisuuden joukkoon.

Unisena opastetulla kierroksella

Aivopari sai rauhassa nauttia Outo lintu -näyttelyn opastetusta kierroksesta, kun Pikku-Karhu nukahti vaunuihin jo alkumetreillä. Kaikuvat näyttelytilat ja jalkojen alla nariseva lattia häiritsivät häntä vain hyvin vähän. Aivopari suosittelee näyttelyn kokemista nimenomaisesti opastettuna, koska opas tuntui osaavan asiansa erinomaisesti ja onnistui valottamaan teosten syntyhistoriaa sekä Svanbergin elämänvaiheita kattavasti.

Outo lintu -näyttelyn jälkeen kävimme myös toisessa kerroksessa esillä olleessa Kootut teokset -näyttelyssä, jossa oli näytillä Turun taidemuseon omia teoksia ja jonka teemana oli tarinallisuus. Siirtyminen toiseen kerrokseen ei tuottanut ongelmia, koska meidät ohjattiin käyttämään museon takaosasta löytyvää hissiä. Kierrokset Turun taidemuseossa onnistuvat helposti siis myös lastenvaunujen kanssa.

Päärynäpizzaa ravintola Tintåssa

Edellisellä visiitillämme Tintå:on (miten tämä kirjoitetaan? Kommentoi!) Vaimo tilasi uudistuneen kesämenun mukanaan tuoman päärynä-sinihomejuustopizzan. Hieman eksoottiselta kalskahtava pizza on sittemmin ollut tiuhaan puheenaiheena. Vaimo on kertonut sesonkiannoksesta tutuille ja tuttaville. Taidemuseovisiitin nälkiinnyttäminä päätimme taasen poiketa Tintå:on. Ja oli ihan selvää, että kumpainenkin halusi maistaa tätä kesän kuumaa villitystä.

Saavuttuamme ravintolan edustalle meinasi epätoivo yllättää. Ravintolan terassi oli tupaten täynnä markkinahumuisia ihmisiä. Niin käsityöläismarkkinat kuin myös keskiaikaiset markkinatkin olivat käynnissä viimeistä päivää. Sisällä kuitenkin näytti paremmalta: yllättävän monia pöytiä oli vapaana. Tintån terassilla oli tullut muutamaan otteeseen vierailtua vaunujen kanssa, mutta sisätiloihin menimme nyt Pikku-Karhun kanssa ensimmäistä kertaa. Vaikka ravintola saattaakin näyttää hieman ahtaalta, ei ongelmia vaunujen kanssa syntynyt, vaan saimme ne näppärästi sijoitettua pöytämme viereen. Ilmeisesti myös muut olivat huomanneet ravintolan yllättävän tilavuuden, koska kanssamme yhtä aikaa ruokaili useita muitakin lapsiperheitä.

Tintån keittiö pyöri täydellä teholla, vaikka sisällä olikin pöytiä vapaana. Kuulimme asiasta tarjoilijalta, joka tuli erikseen pahoittelemaan palvelun hitautta. Varsinaisesta hitaudesta ei kuitenkaan ollut tietoakaan, koska saimme annoksemme reilusti alle puolen tunnin.

Edessä basic & takana med savupekoni.

Tunnettu sanonta kuuluu: "Tintåssa on Turun parhaat pizzat - tai eihän ne oikeastaan pizzoja edes ole." Sanonta tuli taas kertaalle todettua oikeaksi: Tintån pizzat ovat selvästikin nousseet pizzuuden seuraavalle asteelle. Aivopari ei tässä tarjoile analyysiä annoksista, mutta vinkkaa seuraavaa: päärynä-sinihomejuustopizzaan saa lisätäytteenä erittäin rapeaa pekonia - nam!

Turun Kauppahalli tarjoaa teetä ja sympatiaa

Tämä ei ole suoranaisesti kesäjuttu, koska Aivopari käy Turun Kauppahallissa tasaisesti ympäri vuoden. Mutta Kauppahalli on niin iso turkuus, että se ansaitsee paikkansa tässä blogissa.

Historiallinen Kauppahalli koristaa Turun keskustaa.

Siellä on pari salaisuutta, nähkääs. Ensimmäinen on Turun Tee ja Mauste, jossa on harrastajallekin vastaansanomaton valikoima erilaisia teelaatuja: mustaa, vihreää ja valkoista kymmenissä eri sekoituksissa. Gunpowderia, ruoholehteä ja teekukkia. Vaikka ja mitä. Teen ja tarvikkeiden lisäksi Turun Tee ja Mauste myy esimerkiksi kuivattuja ruusunmarjoja, joista Vaimo etenkin syksyisin tai nuhaisena uuttaa kuumia juomia. Niinpä niin, ruusunmarjat pitäisi kai jaksaa kerätä itse. Hoovee, en jaksa. Ostan ja olen onnellinen. T: Vaimo

Pähkinöitä, nuudeleita, hedelmiä...
Kysymällä löytyy kaikkea.

Toinen salaisuus Turun Kauppahallissa on Kilimanjaro Shop. Ja nyt käsi ylös, kenellä muulla kuin Vaimolla alkaa aina tässä kohtaa soida päässä "les neiges du Kilimandjarooo..."? Tämän salaisuuden sisällä on itse asiassa kaksi alakohtaa: pähkinät ja thaimaalainen inkivääri. Kilimanjaro Shopin pähkinät ovat huippulaatuisia, vaikka kilohinnat ovat lähellä supermarketeissa yleistä Mr. Peanutia, jonka keskinkertaisesta laadusta Aivopari ei keksi tähän hätään tarpeeksi terävää ilmaisua.

Inkivääri taasen on mainio juttu juuri siksi, että se on thaimaalaista. Aivopari on löytänyt ketjukaupoista poikkeuksetta vain kiinalaista inkivääriä. Luomua tai ei, Kiinan maaperän saastuneisuus tekee thaimaalaisesta inkivääristä huomattavasti haluttavamman ostoksen kuin verrokkinsa. Välillä Vaimo sortuu Kilimanjaro Shopin tiskillä myös kuivattuihin hedelmiin. Karkkipäivän perustelee yleensä se, että esimerkiksi kuivatut baaanilastut on makeutettu pienellä määrällä hunajaa eikä käsitellyllä sokerilla. Elikkäs 2 - 0, Mr. Peanut. Käytännössä Pikku-Karhun vaunujen alakoppa yleensä täyttyy, ihan noin niin kuin pahan päivän varalle.

Jokisen lihaliike palvelee myös lemmikkejä.

Mahtuuko vielä yksi? Suurimman huomion kohteena Kauppahallissa on pääovelta tervehtivä Reino Jokisen lihakauppa. Aivopari on vielä noviisi tiskin hyödyntämisessä omiin tarpeisiinsa, mutta Pehmoinen saa täältä herkkuluunsa.

Lihakaupalla on oma tarjontansa perheen nelijalkaisille. Hinta jää helposti puoleen siitä, mitä lemmikkiliike veloittaa käntyistään ja luut ovat taatusti tuoreita. Ruoastaan tarkka Pehmoinen ainakin kelpuuttaa Kauppahallin tuotteet ruokavalioonsa, etenkin, kun saa itse olla mukana valitsemassa. Koirilta nimittäin ei estetä pääsyä Kauppahalliin, vaan ne saavat kulkea mukana ostoksilla.

Mikäli Kauppahallin aidosta, vanhanajan fiiliksestä haluaa nauttia, kannattaa siellä käydä kiireesti. Kunnostustyöt ovat hyvässä vauhdissa ja remontin myötä koko halli saa uuden esteettisen ilmeen. Sitä odotellessa Aivopari nauttii Kauppahallin nykyisestä värimaailmasta ja siitä, että tietää vielä hetken, missä mikäkin liike ja levähdyspaikka on.

Asiakkaiden iloksi pienyrityksillä on ihan ikioma huumorintajunsa.
Viimeksi Kaarinan Paakari mainosti kyltillä, jossa luki
"Ympäripyöreä tarjous: viisi munkkirinkilää vitosella!"

Café Qwensel - kätketty kahvila Fortuna-korttelissa

Café Qwenseliin on vaikea mennä vahingossa, sillä sen keskeinen sijainti Turun Fortuna-korttelissa on ovelasti piilossa punaisten puutaloseinien takana.

Café Qwenselin sisäänkäynti on piilossa Fortunan sisäpihalla.

Qwenseliin täytyy ja kannattaa löytää. Tismalleen samassa paikassa on pidetty kahvilaa yli 80 vuoden ajan, vain omistajat ovat vaihtuneet. Tämänhetkistä Qwenseliä on pyöritetty kolme vuotta ja heillä on oma huippuerikoisuutensa: saksanpähkinäpiirakka.

Aivopari jätti polkupyörät portin ulkopuolelle ja käveli sisäpihalle hiljaiseen paratiisiin. Aamupäivällä aurinko paistaa suoraan Café Qwenselin sisäpihalle ja puisten pihapöytien alla on show - lukemattomia pikkulintuja, jotka juovat pienistä sadevesilätäköistä pihakiveykseltä ja napsivat maahan pudonneita pullanmuruja.

Kahvila on vanhassa, historiallisessa puutalorakennuksessa, eikä pidä itsestään kovaa meteliä. Sisällä on pöytä, jolta löytyy pieni joukko erilaisia piiraita ja kakkuja, suolaista ja makeaa. Valikoima vaihtelee riippuen siitä, mitä keittiössä on päätetty kulloinkin leipoa. Pienessä erillisessä huoneessa kahvion sisällä on muutama asiakaspaikka. Huone on sympaattinen ja muistuttaa nukkekotia. Sellaista vanhaa ja hienoa, ei niitä 90-luvun muovihirviöitä. Sisälle Café Qwenseliin ei olisi lastenvaunujen kanssa menemistä, mutta pihalle mahtuu hyvin.

Café Qwenselissä on pöytiintarjoilu...

...ja kahvi kaadetaan
wanhanajan posliinikannuista.

Harvinaista tässä kahvilassa on se, että tilaus tehdään sisällä, mutta edes kahvikuppia ei tarvitse itse kantaa terassille. Tiskiltä kuuluu maksun jälkeen nopeasti ystävällinen "kiitos, tuomme hetken kuluttua pöytään". Aito pöytiintarjoilu on todella harvassa. Täällä se tehdään vieläpä punotuilla tarjottimilla ja kirjavasta joukosta antiikkiastioita. Kahvi kannetaan pöytään posliinikannussa. 

Aivopari koemaistoi talon suklaakakkua ja sitä suositeltua erikoisuutta, saksanpähkinäpiirasta. Tähän asti Tintån suklaakakku on saanut erityisesti Puolisolta parhaat pisteet, mutta se sai nyt kilpailijan. Myös saksanpähkinäpiiras oli taivaallista. Ainoa miinus tulee kahvista, joka oli sekä Vaimon että Puolison makuun liian lirua.

Qwenselin sisäpihalla muu maailma unohtuu hetkeksi.

Jokke Jokijuna ja Jakke Jokilautta

Jokke suuntaa kohti satamaa.

Vihdoinkin! Jo viime kesänä Vaimo haikaili sympaattisen Jokke Jokijunan kyytiin, mutta kuten moni  muukin asia, se jotenkin jäi. Tänä kesänä Jokke on puksuttanut Aivoparin ohi monta kertaa. Selitys sille, miksi kyytiin ei vielä alkukesästä hypätty, löytyy upouudesta Jakke Jokilautasta. Sen saapumista odotettiin kesäkuun loppuun asti.

Jokke ei siis enää kierrä Aurajoen rantoja yksin, vaan se on saanut seuraa jokea pitkin kulkevasta Jakesta. Samalla lipulla pääsee sekä jokijunan että -lautan kyytiin, ja ostetulla lipulla saa matkustaa kumpaisessakin menopelissä niin paljon kuin huvittaa.

Pikku-Karhu nousi junaan melko helposti parin rapun yli nostamalla. Viimeisessä vaunussa on toki myös ramppi, mutta sitä ei lastenvaunujen takia tarvinnut laskea alas. Jokilautalla kulkeminen Pikku-Karhun kanssa on sen sijaan haastavampaa. Tarkkaan ottaen vaunuilla kulkeminen tarkoittaa Jakke Jokilautan kohdalla sitä, että kyytiin ja pois pääsee täysin kivuttomasti vain yhdellä laiturilla. Sillä, joka poimii matkustajat Apteekkimuseon edustalta.

Jakke Jokilautan pysäkillä saattaa odottaa muutama rappunen.

Toinen laituripysäkki asettaa pienen haasteen: vaunut täytyy nosta rappusten yli ja kiertää sitten jokivarren kapeaa tietä pitkin, kunnes pääsee raputtomasti varsinaiselle rantakadulle. Hankalinta Pikku-Karhun kanssa on viimeisellä laituripysäkillä, koska Forum Marinumin päässä matkustajaa odottavat rappuset, joista ei pääse yli eikä ympäri. Suositeltavinta on mennä kyytiin Apteekkimuseolta, nauttia jokimatkasta edestakaisin ja nousta taas maihin lähtöpisteessä.

Jokijuna näyttää hilpeältä, mutta käytännössä se on jopa vähän tylsä. Junassa on mukavaa katsella maisemia, kun ollaan etäämpänä keskusta-alueesta. Esimerkiksi Turun linnaa ja sen puistoa on hauska katsoa uudesta perspektiivistä. Tavanomainen köröttely tutussa jokirannassa ilman erityistä nähtävää taasen ei anna virikkeitä ainakaan aikuisille.

Jokilautta sen sijaan ei näytä suurelta karnevaalilta, mutta on todella hauska tapa kulkea keskustasta satamaan tai istua yhdellä. Jep, niillä on oikeudet. Jäätelön ja kahvin lisäksi lautalla voi istua vaikka oluella, mikä tekee jokilautasta käytännössä jokijunaa enemmän aikuisten paikan. Tosielämässä kun asiakaspaikat menevät helposti niille, jotka istuvat lautalle ottamaan enemmänkin kuin sen yhden.

Keskipäivän ruuhkassa jokilauttailu on lapsiperhekeskeistä, mutta illalla hulabaloo rauhoittuu ja lautalla on ihana tunnelma. Meistä se illan viimeinen kotiinpaluumatka oli kovin romanttinen. Pikku-Karhu oli uinahtanut vaunuihinsa ja Aivopari keskittyi salsamusiikin ja ilta-auringossa kylpevän rantamaiseman lisäksi vain toisiinsa. Iltaseitsemän jälkeen sunnuntaina lautalla oli vain muutama kanssamatkustaja ja raukea ilmapiiri. Jakke Jokilautan kyydistä jäi toimeliaan päivän lopuksi mahtava fiilis.

Jokijunassa Turun linnakin saa uuden ilmeen.

      Faktat:

• Aikuiset 4 €, perhelippu (2+2) 10 €
• Yhdellä lipulla saa matkustaa sekä jokijunalla että -lautalla koko päivän ajan
• Jokilautalla on B-oikeudet
• Jokijunaan on helppo nousta vaunuillakin, jokilautalla osa pysäkeistä ei sovi vaunuileville

Café Victor - maisemakahvila Turun taidemuseossa

Aivopari ja Pikku-Karhu lähtivät aamiaisbrunssin jälkeen sunnuntaikävelylle keskustan suuntaan. Tarkoituksena oli piipahtaa jossain uudessa paikassa kahvilla, ehkä jokijunailla ja käväistä Keskiaikaisilla markkinoilla. Päivän kuumuus ajoi pesueen kuitenkin nopeasti kohti sisätiloja ja päätimme käydä testaamassa hienoista näköaloista tunnetun taidemuseon kahvilan Café Victorin.

Jos ei jaksa tuijottaa kaukaisuuteen,
voi katsella suihkulähdettä.

Vaunujen kanssa liikkuminen kävi vaivattomasti, kun löysimme pääsisäänkäynnin oikealta puolelta kumipyörillä kulkevien kansalaisten oman väylän. Siitä vaan minihissillä kahvilan tasalle ja tutustumaan tarjontaan.

Café Victorissa aikuiset voivat istahtaa terassille
ja vahtia viereisessä leikkipuistossa touhuavaa jälkikasvua.

Café Victorin yhteydessä on pieni museokauppa, jossa myydään paljon ajankohtaisiin ja menneisiin näyttelyihin liittyvää tilpehööriä. Kiinnostusta herättivät esimerkiksi käsintehdyt riipukset ja pienet suurennuslasit sekä lasten värityskirja, jossa ei todellakaan tarvinnut pysyä viivojen sisällä, vaan mielikuvitusta sai käyttää mielin määrin. Värinää! -värityskirja laitettiinkin toivelahjalistalle. Tosin hetken verran täytyy vielä odotella, että Pikku-Karhulla alkaa pysyä kynä kädessä...

Vaimo suhtautui kahvilan herkkutarjontaan positiivisesti, mutta Puoliso oli epäilevämpi. Raparperipiirakka näytti muka jotenkin kulahtaneelta ja Aivopari päätyi mässäämään korvapuusteilla. Ne olivatkin positiivinen yllätys: voita, sokeria ja kanelia ei puuttunut, ja mehevyys veti vertoja mökkeilylle mummolassa. Odotukset eivät olleet alunperin korkealla, koska olimme liikkeellä todella myöhään. Pisteet siis puustista ja kahvista sekä erityisesti terassin näköalasta.

Taidemuseon pääsisäänkäynnistä näkyy pitkä kaistale Turkua.

Vaimo oli aiemmin bongannut taidemuseon mainoksen Max Walter Svanbergin Outo lintu -näyttelystä ja innostunut teosten tematiikasta sekä taiteilijan mahdollisesta yhteydestä fanittamaamme August Strindbergiin.

Kun ilmoitus ilmaisesta opastetusta kierroksesta, joka alkaisi 15 minuutin päästä, kantautui Aivoparin korviin, oli mahdotonta kieltäytyä tarjouksesta. Näyttelystä tarkemmin Svanbergia esittelevässä postauksessa.

Café Eino

Café Eino on helmi torikahviloiden joukossa. 

Café Eino on juuri viettänyt yksvee synttäreitään. Kauppatorilla sijaitseva kahvilabussi avattiin kesällä 2012, tosin Aivopari tajusi paikan olemassaolon vasta pari kuukautta takaperin. Sattuuhan sitä. Olemme ottaneet vahinkoa takaisin istumalla Einon torikahvioon aina vihannesostosten yhteydessä.

Eihän se koskaan pelkkään kahviin jää, sillä Einossa on aika herkullinen leivostarjonta. Vaimo on ihastunut katkarapu-riisipiirakkaan, Puoliso makeisiin muffineihin. Erityistä kiitosta Café Eino saa siitä, että kahvin saa valita joko tumma- tai vaaleapaahtoisena.

Ja hei, kaikella rakkaudella, henkilökunta on kaiketi valittu kuvallisten hakemusten perusteella. Jos kesäpäivästä haluaa nauttia katsellen muutamia niistä kauniista naisista, joista Turku on kuuluisa, tämän kauemmas ei kannata lähteä. Tyylipuhdasta jälkeä, Eino-setä. Kiitos.

Tummapaahtoinen kahvi ja mokkamuffini.

Aamiaisbuffet Fontanan terassilla

Kesäkuun viimeinen lauantai. Sen kunniaksi koko pesue päätti käväistä aamupalalla Fontanassa.  Koko pesue meinaa sitä, että tällä kertaa matkassa oli mukana Pikku-Karhun lisäksi myös Pehmoinen eli pieni welsh corgimme, joka on kuin kotonaan kaupungin vilskeessä. Aivopari on viettänyt viimeisen puolentoista vuoden aikana monen monta lauantaiaamupäivää Fontanan aamiaisbuffetin parissa rentoutuen, joten tarjonta osataan jo ulkoa ja tiedetään erinomaiseksi. Erityismaininnan ansaitsevat mahtavat pannukakut sekä rahkakermavaahto, jota Vaimo harkitsee jonain päivänä röyhkeästi purkittavansa pakasterasiaan ja salakuljettavansa kotiin.

Nelijalkaisilla ei ole asiaa Fontanan sisätiloihin, joten tänään jäimme ulkoterassille. Lastenvaunujen liikuttelu kahviloiden kesäterdeillä on yleensä onnistunut vaivattomasti. Siksi emme osanneet odottaa tämän yrityksen hankaluuksia. Fontana on sisältä tilava ja helppokulkuinen vaunuileville asiakkaille. Wc-tiloissa on myös erittäin hyvä hoitopöytä ja potat perheen pienille. Terassin pöydät on kuitenkin aseteltu niin lähelle toisiaan, että Puoliso joutui siirtämään viereistä pöytää ja sen tuoleja etäämmälle, jotta mahtui istumaan omaan tuoliinsa. Vielä pari astetta vaikeampaa oli tietysti vaunujen asettaminen edes lähestulkoon fiksusti pöydän viereen. Ulkopöydät ovat myös kaikki pieniä kahden hengen lasinalustoja.

Asiakaspaikkoja on haalittu brutaalisti kaiken muun kustannuksella. Useilla asiakkailla näytti olevan vaikeuksia mahtua istumaan, jos vieressä tai takana oli varattuja pöytiä. Luvattoman ahtaassa pöydässä syöminen ei helpottunut siitäkään, että se keikkui naurettavan paljon läikyttäen kahvit lautaselle. Ei, ei ollut edes täysi kuppi. Pöytä vain oli paikan muuhun ilmeeseen ja tasoon sopimattoman kehno.

Aivopari herkuttelee Fontanassa ahkerasti jatkossakin, on se aamiastarjoilu vaan niiiiin namia, mutta ilmeisesti vain sisällä. Näitä ärsytyksiä emme kaipaa etenkään rentouttaviksi tarkoitettuina lauantaiaamuina. Hyi hyi, Fontana. Mutta, perhana sentään, nami nami sen teidän aamiaispannarinne kanssa!

Turku Design Now!

Turku on täynnä pieniä putiikkeja, joista löytyy paikallista käsityötä. Edellisen elämän suosikki Tonfisk Design  on meidän osaltamme saanut väistyä sisustustavaran lisäksi turkulaisia vauvanvaatteita myyvien Punaisen Norsun ja Turku Design Now!:n tieltä. Ensinnäkin siksi, että keittiömme on kansoitettu Tonfiskilla. Toiseksi siksi, että turkulaisten suunnittelijoiden luomupuuvillaiset vauvanvaatteet ovat uskomattoman söpöjä.

Turku Design Now! on koonnut useita pienyrittäjiä saman katon alle. Nyt yhdestä liikkeestä saa muun muassa niin Punaisen Norsun, Klo Designin, Tonfiskin kuin KUI Designinkin tuotteita. Vaimo on mennyt tästä kaupasta sekaisin jo alkuvuodesta. Nyt Pikku-Karhun kasvupyrähdykset ja kesän vauvasynttärit tarjoavat mainion tekosyyn ravata liikkeessä harva se päivä! Lastenvaunuilla vanhaan puutalorakennukseen on hieman hankala mennä, mutta piha-alue toimii mainiosti vaunuparkkina.  Sisäänkin asti vaunuilla toki pääsee muutaman rapun yli kantamalla. Vaunut voi jättää eteistilaan ilman, että ne ovat muiden asiakkaiden tiellä. Palvelu on todella asiantuntevaa ja lapsiystävällistä. Tiskin takanakin seisoo useimmiten kukas muu kuin KUI Designin suunnittelija iha ite.

Turku Design Now! on
vauvanvaatteita etsivän karkkikauppa.

Liikkeen sijaintikin on romanttinen - Fortuna-kortteli on osa unohdettua Turkua, vaikka se seisoo keskustassa aivan joen vieressä. Korttelia on jo parin kesän ajan yritetty ahkerasti herättää henkiin, ja se näkyy onnistuneen. Turku Design Now!:ssa ei voi vain käydä kuin missä tahansa kaupassa: sinne täytyy pujahtaa kuin varkain aamupäivän jokirantakävelyltä, ja ostosten jälkeen mennä johonkin viereisistä kahviloista ihastelemaan löytöjä.

Tänään ostoskassiin paketoitiin ystävän tyttärelle syntymäpäivälahjaksi menevä KUI Design Pupuset -mekko. Ihanaa!

Knit 'n' Tag Turku

Aurajoen ranta sai kesäistä väriä, kun Turku Design Festivaali kietoi keskusta-alueen jokivarren puut neuleisiin. Harmillisen lyhytkestoinen Knit'n'Tag -tapahtuma haastoi seurat, koululuokat, yritykset ja yksityiset kertomaan tarinoita käsityön kielellä. 

Neulegraffiti on myös trenditietoista.
Spring/summer 2013 on mustavalkoinen.

Ilokseen Aivopari törmäsi hippeilevään jokirantaan ensimmäisen patsastelukierroksensa yhteydessä. Pikku-Karhu rullasi tietysti mukana näppärästi, koska tapahtumareitti kulki jokirantaa pitkin.

Puettuja puita kannatti tarkastella lähemmin - kullakin oli pieni esittelylipukkeensa, josta ilmeni teoksen nimi, sen kertoma viesti sekä teoksen luonut henkilö, käsityöryhmä tai koululuokka. Knit'n'Tagin anti oli meille yksittäisissä töissä kirjavan kokonaisuuden sijaan, Niissä Oikeissa, jotka koskettivat juuri meitä: naurattivat, puhuttivat, saivatpa haikeaksikin.

Kiittäen ja kumartaen iloitsimme erityisesti siitä, että Turku on oppinut jotain tärkeää kulttuuripääkaupunkivuodestaan kahden vuoden takaa: kulttuuri ja taide kannattaa tuoda ulos. Kadulle. Esille. Tehdä se näkyväksi.

Ympäristö- ja tilataide on uutta Turussa, jossa on vuosikaudet tuudittauduttu siihen mantraan, että meillä on elävä ja ihmisläheinen kulttuuri. Ei kuulkaa ole ollut. Mutta johan alkaa näyttää erilaiselta - siltä, että lupaukset ja hokemat lunastetaan ja eletään todeksi.

Knit'n'Tag siirtää hetkeksi huomion pois ruskeasta Aurajoesta.

Patsastelua

Nautimme kulttuuripääkaupungin tähteistä päivä toisensa jälkeen. Dagen efter -närpintä on ihan jees, kun jämät ovat erityisen hyvistä pirskeistä. Silti kyse on jääkaapin perukoilta kaivetuista herkuista, joista saa leikata pari kuivaa kohtaa pois ja sivellä hillolla, jotta maistuu paremmalta. Turun kaupunki on kieltämättä ahkeroinut kulttuurikuntoilureitistön kanssa ja ne innostavat meitä myöhäisherännäisiä tänä kesänä. Ahkerointi on kuitenkin tapahtunut vuonna 2011 ja reittikarttoja olisi syytä päivittää.

Lakituskäyttöön valjastettu Turun Lilja
on Wäinö Aaltosen käsialaa.

Viime aikoina pitkiä iltakävelyitä Pikku-Karhun kanssa on tullut vietettyä patsastellen ympäri Turun keskusta-aluetta. Patsasteluun on tarjolla vaihtoehtoja sen mukaan, kuinka pitkän lenkin haluaa tehdä. Aivopari on laiskana mutta suoritusintoisena jakanut pisimmän reitin eri illoille.

Reittikartta on kätevästi ladattavissa älypuhelimeen, vaikkakin vaatii Nomadi-ohjelman latauksen, eikä GPS:n avustuksella tarvitse käyttää päätään senkään vertaa, että keskittyisi pysymään kartalla. Lähes kaikki patsaat ovat tavoitettavissa Pikku-Karhun kera, mutta välillä Wanha Turku heittää rappusia kulkuesteeksi. Eipä silti, että se Samppalinnanmäen Hirvenpää -patsas olisi porrasjumppaa ansainnut - sarvipää oli kadonnut ja jalusta kumossa myllätyssä kukkapenkissä.

Mobiilikartta antaa lisätietoa jokaisesta reitille merkitystä patsaasta ja parhaimmillaan ilahduttaa kiinnostavalla trivialla Turun historiasta. Tiesitkö tai muistitko, että ilmaus "saapua kreivin aikaan" on saanut alkunsa Pietari Brahesta tai että Teatterisillan mutkitteleva kuvio esittää tontun lakkia, joka koskettaa hiuskiehkuraa?

Patsastelureitti on hauska, mutta sillä on auttamatta heikot lenkkinsä ja puuttuvat renkaansa: monesta patsaasta ei kerrota juuri mitään muuta kuin materiaali ja valmistusvuosi (me uskomme, että niillä olisi tarinansa kerrottavana!) ja reitistä uupuu lukuisia patsaita, jotka aivopari tietää näöltä vaan ei tunne niiden historiaa. Klikkaisit jo sitä refreshiä, Turun kaupunki. Jooko?

Tekopyhyydeltä välttyäksemme on todettava, että urakka on vielä loppusilaustaan vailla. Viimeinen kävelyretki tässä turkuudessa kun sattuu odottamaan aina sataman liepeillä asti. Ja saa varmaan muutaman päivän odottaakin, kunnes seurueen kaikki neljä jalkaa ovat toipuneet edellisistä.

Samppalinnan maauimala

Turun uintikesä avattiin virallisesti toukokuun puolivälissä, kun Samppalinnan maauimala avasi ovensa. Tänä kesänä maauimalassa kannattaakin pulikoida sydämensä kyllyydestä, koska kesän 2014 uimala on suljettu kunnostuksen vuoksi.

Tälle aivoparille Samppalinna on tarjonnut tänä kesänä jo paljon hupia: Vaimo osti liikuntarannekkeen, jolle saa ladata opiskelijahintaisia uintikertoja ja kipaista aamu-uinnille kukonlaulun aikaan näppärästi ranneketta portin lukijaan vilauttamalla. Uimala avataan aamuvirkuille jo kuudelta, joten Vaimo on kotona ureattomasta kloorivedestä virkistyneenä jo ennen kuin Pikku-Karhu herää.

Puoliso houkuteltiin mukaan viikonloppuna auringonpaisteessa ja yhdessä löytyi kuntouinnin lisäksi jo unohduksiin jäänyt kaunis nurmialue altaiden viereisen mäen päältä. Päätimme seuraavalla yhteisellä uintikerralla ottaa piknik-kamppeet mukaan ja istahtaa ankeiden betonilaattojen sijaan pehmeälle nurmelle ja nauttia uimalan hälystä vähän kauempaa. Samppalinnaan voi ottaa kätevästi myös lastenvaunut mukaan, joten uimareissun ajaksi ei tarvitse hankkia lapsenvahtia. 

Maauimala koostuu yhdestä suuresta 50 metrin altaasta, jonka päädyssä on mahdollisuus uimahyppäillä,  sekä matalasta altaasta, jossa perheen pienimmät voivat pulikoida tai laskea vesiliukumäestä. Uimalan aitojen sisäpuolelta löytyy huomattavan paljon tilaa vaikka auringonottoon. Altaan reunalla toimii myös kioski, josta saa ainakin jätskiä ja kahvia, kenties muutakin asiaankuuluvaa naposteltavaa (lihapiirakoita! huutaa Vaimo).

Maauimalan pukuhuonetilat ovat isot ja siistit. Suositeltavaa on kuitenkin varata sandaalit mukaan matkaan. Etenkin aamuaikaan uimala on varsin sosiaalinen paikka, mutta jalkasieni on vähän turhan läheisriippuvainen uudeksi ystäväksi. Saunoja löytyy kaksi, tulisten ja mietojen löylyjen ystäville omansa. Saunomista suunnittelevan kannattaa varata pefletti mukaan omasta takaa, kertiksiä ei ole tarjolla. Omasta takaa täytyy muistaa myös suihkusaippua. Hygienistille suuri ongelma ilmenee wc-tiloissa: paperia löytyy, käsisaippuaa ei. Jos hätä on suuri, kannattaa käsidesi pitää lähellä.

Vielä on kokeilematta vesijumppa, johon on mahdollisuus maanantaiaamuisin seitsemältä. Hintaa ohjatulle jumppatunnille tulee kaksin verroin perusmaksuun verraten, mutta pukukopissa kohdattujen tätien mukaan tunnille todella kannattaa mennä. Ne tädit oli siis siellä naisten puolella.

Maauimalassa voi harjoitella uimahyppyjä.

Faktoja:

• Opiskelijahinta 3 euroa
• Avoinna arkisin klo 6 alkaen, viikonloppuisin klo 8 alkaen
• Rannekkeella vältät jonottamisen (rannekkeen ostohinta 7 euroa)
• Muista ottaa mukaan 50 sentin kolikko pukukaappia varten!