Joka kesä Aurajoen rantaan Martinsillan turvalliseen kainaloon puksuttaa paatti. Joka kesä tuosta paatista myös hypähtää rannalle mies. Ja sitten mies avaa pienen, uskollisesti koko talven odottaneen Café Ankka -kojunsa ja aloittaa jokapäiväisen työnsä.
Meidän suureksi onneksemme hänen työhönsä kuuluu kiinteästi ei sen enempää eikä vähempää kuin paistaa koko kaupungin parhaita munkkirinkilöitä. Café Ankassa on aina mainio palvelu ja kiireetön meininki. Eikä niitä kaupungin parhaita munkkirinkilöitä voi syödä kulahtaneilla pinottavilla muovituoleilla könöttäen, vaan mukavissa puisissa terassituoleissa istuen.
 |
| Tästä ei maisema parane. |
 |
| Eikä tästä munkkirinkilä. |
Legenda-munkki vaatii toki syöjältään lievää etukenoa, mutta mikäs siinä reilun kokoiselle puupöydälle levitetyn Turkkarin päälle kurottuvassa munkkia mussuttavassa nassussa paremmin paistaisi kuin yhä uudestaan hotkaisu hotkaisun perään löydetty syvä onni? Café Ankka on Turun paras kesäkahvila. Piste.
 |
| Café Ankassa on lapsia varten symppis keinuhevonen. |
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti