perjantai 27. syyskuuta 2013

Sininen loppusointu eli turkuuksien kesän päätös

Syyskuun viimeisen viikonlopun portilla alkaa olla vaikea kesäillä. Turkuuksien kesä taisi loppua virallisesti Turun päivän ilotulitukseen 15.9. On aika Aivoparin kasata yhteen kaikki koettu ja nähty sekä katsoa silmiin sitä tosiseikkaa, että lukuisat hienot suunnitelmat jäivät puheen tasolle. Mitä kaikkea jäi tekemättä, vaikka ajatuksissa oli?

Melonta Aurajoessa. Vaimo kinui melomaan joka viikko, mutta ei saatu lapsenvahtia, oli liian tuulista, satoi vettä, melontakeskus oli kiinni, Puolisoa väsytti, Vaimo halusi sittenkin tänään pitkälle brunssille... Selityksiä riittää. Kuinkas kävi? No ei melottu, ei.

Taiteiden yö. Ei lapsenvahtia. Sitä paitsi väsytti. Miksei Taiteiden yö ollut aamupäivällä, kun Vaimo oli vielä pirteä?

Turku Workout Outdoors. Seura sairastui. Sitä paitsi satoi kaatamalla ja vaakatasossa. Joimme sen sijaan olutta.

Myllypyöräily. Edellisenä päivänä piti olla Turku Workout Outdoors ja suorittamaan liian lihaskramppaava Vaimo. Oh well.

Turun päivä. Unohtui. Ihan oikeesti. Muistettiin, kun illalla alkoi kuulua ilotulituspauke.

Aikavaellus. No jaa, tämän kyllä voi erittäin hyvin tehdä syksylläkin. To do-listalle!

Ukko-Pekka Naantaliin. Tähän ei edes voi keksiä syitä. Väliin jäi ja rannalla soiteltiin. Katse peiliin.

Ja muutama näyttely...ja sitä ja tätä ja sit oli sekin ja toikin jäi väliin ja...Pöh.

Sanna-Raipe sen sanoi: senniväliäoo. Jos moni potentiaalisesti kiva juttu jäikin väliin, niin kyllä niitä tekemisiäkin kertyi. Blogattujen lisäksi Aivopari tutustui perusteellisesti aika moneen kahvilaan (Aula Café, oot rakas!), ravintolaan (Pinella, terassilounaasi on taivas!) ja ennen tuntemattomaan Turun kolkkaan. Elintärkeitä turkuuksia toki mahtui mukaan: keskiaikaiset markkinat Ruumiin ilot ja kirot -luentoineen, pari föriajelua ja monenlaista muuta ehdottomasti turkuuksien kesään kuuluvaa.

Ja voihan olla, että siitä melontayrityksestä olisi tullut vain tappelu. Säästyiköhän Aivopari katkeralta avioerolta menemällä lukuisille terassilounaille aina silloin kun siltä tuntui sen sijaan, että olisi pakottautunut aktiiviseksi, vaikka huvitti vain syödä ja jutella? Ehkä.

Turkuuksien kesä täyttyi yhdessäolosta perheen kanssa. Ja silti siitä selvittiin. Nyt kotona tuoksuu omenasose, työaamuina Vaimo muistuttaa Puolisoa laittamaan pipon päähän ja lattialla lojuu Pikku-Karhun rattaiden mukana sisätiloihin kulkeutuneita syksyn lehtiä. Pesue on loppukesästä myös laajentunut yhdellä nelijalkaisella ja arki pyörii Pikku-Karhun kävelyharjoitusten lisäksi - Vaimon syvä huokaus - märkien kuratassujen ympärillä. Seuraavaksi Aivopari keittää teetä, lämmittää saunan ja katselee corgipainia livenä.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti