maanantai 23. syyskuuta 2013

Vaimon omenainen olo eli syksyn satoa korjaamassa

Mustikkasesonki jäi kauas taakse ja appiukon punaherukkapensaatkin on tyhjennetty. Hetken ehti harmittaa, ettei tänä vuonna enää taida olla poimittavaa - sienimetsään Vaimoa nimittäin on vaikea saada houkuteltua. Kohtalo päätti kuitenkin laittaa lusikkansa soppaan ja tarjosi tilaisuuden mennä keräämään omenoita.

Muutaman kilometrin päässä Aivoparin kodista (omenavitsi) avautuu oikea unelma: lähes kaksikymmentä valtavan suurta omenapuuta, ainakin neljää eri lajiketta ja rajoituksena vain selän kantokyky. Vaimo lähti liikkeelle tuttuun tapaan polkupyörällä, joten omenoita varten piti riittää kaapista löytynyt suuri putkikassi. Kun paikan päällä selvisi, että omenaa on jos jonkin sorttista, oli jaksettava käyttää päätäkin: kuinka paljon mitäkin laatua laukkuun mahtuu?

Vasemmalla soseomenoita, oikealla ihanaa Åkerö-lajiketta.
Mahtuihan sinne vaikka ja mitä. Kotimatka vähän liioitellen täyteen ahdetun kassin kanssa ei ollut ihan turvallisimmasta päästä, mutta kun liikennevaloja oli mahdollisuus välttää (jarruttaminen oli lähes mahdotonta), matka taittui nopeasti. Paino on voimaa ja ylipaino ylivoimaa eli alamäet hujahtivat aika vauhdikkaasti!

Kun polkupyörä, omenakassi ja nuutunut Vaimo pääsivät kotiovelle, oli ihan pakko selvittää, kuinka paljon omenoita mukana kulki. Vaaka näytti kahtakymmentäkahta kiloa, mikä Vaimon mielestä on virhelaskelma. Hartiat ilmoittivat kilomääräksi ainakin kolmekymmentä. Tarvitaan uusi vaaka. Ensin se näyttää Vaimon painon ihan yläkanttiin viikkotolkulla ja nyt omenoiden painon liian alas. Rikki mikä rikki, sanoo Vaimo.

Seuraavaksi ohjelmassa on operaatio soseutus. Pikku-Karhua varten Vaimo keräsi monta kiloa soseomppua, jotta aamupuuron kanssa saa taas jotain ihan itse poimittua. Iso osa muista omenoista on Åkerö-lajiketta, joka omenatarhan omistajan mukaan on parhaimmillaan just ja tismalleen nyt. Testiomenan jälkeen Vaimo halusikin kerätä juuri tätä herkkua niin paljon kuin laukkuun vielä suinkin mahtui. Onneksi rouva Puutarhuri auttoi kassin selkään nostamisessa, yksin oli tasapaino (ja keräämisen kohtuus) hukassa. Saapa nähdä, millaisia herkkuja tulevalla viikolla syödään!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti