Turun kaupunginkirjasto: lukutoukkia esiintyy runsaasti kesäisin

Aivopari on viettänyt vähän aikaa hiljaiseloa. Parin viikon ajan on muun muassa tullut uppouduttua kirjoihin. Mistäpä niitä muualta onkaan haettu kuin Turun kaupunginkirjastosta. Monia Vaimon haikailemia ravintotieteeseen liittyviä kirjoja ei löytynyt suoraan hyllystä, mutta verkossa toimiva varausjärjestelmä auttoi asiaa. Kirjat, joita ei löydy pääkirjastosta, voi helposti tilata muista Turun kirjastoista noudettavaksi itselle sopivimpaan toimipisteeseen. Aivoparille se sattuu olemaan pääkirjasto, jossa varausten noutamisen lisäksi voi aina vähän hengaillakin.

Turun pääkirjastossa on runsain mitoin niin tilaa, valoa
kuin lukemiselle pyhitettyjä pisteitäkin.

Kirjastossa on ennen kaikkea hyvä ilmastointi, joka pelastaa hellepäivinä. Lisäksi löytyy tietokoneita asiakaskäyttöön sekä vielä tältä kesältä testaamaton kahvio, joka kesäaikaan ulottuu mukavasti sisäpihalle. Kirjaston henkilökunta, jota Vaimo syystä jos toisestakin ahkerasti vaivaa, on kovin ystävällistä ja avuliasta väkeä. 

Tänä kesänä Puoliso on herkutellut reality-huijausteoksilla, kuten Hannu Lauerman Usko, toivo ja huijaus sekä Kevin Poulsenin Kingpin. Vaimo taasen on satokauden ja viimeistään ahkeran marjanpoiminnan myötä innostunut lukemaan esimerkiksi Pirjo Saarnian Ruoan terveysvaikutukset ja Kaisa Jaakkolan Hormonitasapaino -kirjat, joita molempia Vaimo suosittelee jokaiselle ravinnon ja terveyden yhteydestä kiinnostuneelle. Ja itse asiassa nimenomaan niille, joita se ei kiinnosta. Saattaapa alkaa lukemisen edetessä kiinnostaa. Näillä teemoilla on hauskaa mässäillä näin kesäaikaan, ammattilukemistoon ehtii syventyä sitten syssymmällä.

Maisema kaupunginkirjaston yläkerrasta.

Turun kaupunginkirjastoon on todella helppo mennä Pikku-Karhun kanssa. Pääovella on hyvä ramppi lastenvaunuja ja pyörätuoleja varten, ovet avautuvat kätevillä painikkeilla, hissillä pääsee kerroksesta toiseen ja joka puolella kirjastoa sen leveillä läytävillä on suorastaan luvattoman helppo kulkea Pikku-Karhun nelipyöräisellä. Ah ja kiitos, Turku! Tämän sinä olet tehnyt Hyvin. WC-tiloissa, jotka muuten toimivat kätsysti kirjastokortilla, on tarpeen tullen -tai siis tarpeiden tultua- näppärää hoitaa vaipanvaihto.

Kolmanteen kerrokseen pääsee muikeita kierreportaita pitkin.

Pääkirjastossa, kuten monessa sivukirjastossakin, on aina jokin näyttely. Luennotkaan eivät ole harvinaisia. Jos kaupunginkirjastoon piipahtaa vaikkapa vain palauttamaan kirjoja, ei asialla suinkaan kannata olla kova kiire. Aina voi jäädä katselemaan sillä hetkellä esillä olevaa näyttelyä tai muuta taiteellista projektia ja oppia jotakin uutta.

Kohteen faktat:

• Esteetön kulku
• Erittäin valoisa ja jo itsessään kaunis rakennus
• Verkossa lainojen uusinta- ja varauspalvelu
• Katutasossa kiva kahvila, johon voi pysähtyä tutkimaan omia kirjalöytöjään
• Avoinna joka päivä: arkisin aina klo 20 saakka, viikonloppuna ovet sulkeutuvat aikaisemmin
• Kirjojen ja lehtien lisäksi Turun kaupunginkirjastosta saa lainata erilaisia tarvikkeita, esimerkiksi askelmittareita ja e-kirjojen lukulaitteita

Kesävihannekset Kauppatorilta - Sorri on kerrostalokodin oma kasvimaa

Turun Kauppatori on täynnä myyntipisteitä, joissa kaupataan vihannesta ja hedelmää jos jonkinlaista. Outoa kyllä, jossain määrin riippumatta siitä, onko myytävien tuotteiden sesonki vai ei. Aivopari skippaa ihan suosiolla suurimman osan kojuista ja suuntaa Sorrille.

Joku kävi taas torilla. Ja se joku ei taaskaan lopettanut täyteen kassilliseen.

Sorri on klassikko eikä sen laatu ole vielä kertaakaan pettänyt meitä. Valikoima seuraa tyylikkäästi sesonkia. Joskus käy niin, että Vaimon haikailemaa sorttia, esimerkiksi tänään punakaalia, ei löydy Sorrin tiskiltä. Silloin pitää piipahtaa parin metrin päässä olevaan naapuriin, jonka tarjonta on useimmiten laajempi.

Sorri vetää kuitenkin aina pidemmän korren viimeistään asiakaspalvelussa. Jos ostoksille joutuukin joskus menemään, no, sanotaan nyt vaikka nätisti että stressaantuneena, vastassa on vastustamattoman hyväntuulinen tyyppi, jonka olemus kujertaa "hei meillä on ihan tuoretta parsakaalia ja se maistuu taivaalliselta, eikö ole ihanaa?". No on se ihanaa, hemmetti. Eikä sitten enää v*tuta Vaimoakaan. Kun meillä kaikilla on niin ihanaa.

Hassun näköinen taustalla moikkaava salaatti
on romainen ja jäävuorisalaatin risteytys.

Kysyvää osataan auttaa ja monesti Aivopari saa kysymättäkin hyviä vinkkejä vaikkapa erilaisten salaattien kokeilemiseen. Tällä kertaa Vaimo nappasi myyjän suosituksesta romaine- ja jäävuorisalaatin yhdistelmän, joka muuten maistuu tismalleen romainelta, joka on vangittu rapean jäävuorisalaatin sisään. Ylläri? Sen kaveriksi lähti väriltään syvänpunainen tammenlehvä Mörkö.

Myös Pikku-Karhun vihannesmössöt valmistuvat usein Sorrin tuotteista, ja tippuu niitä parsakaalipaloja puolivahingossa Pehmoisellekin. Kumpikaan ei ole napissut, vaan pyytää aina ahkerasti ännu mera.

Max Walter Svanberg - Outo lintu

Kesä 2013 toi Turun taidemuseoon ruotsalaisen surrealistitaiteilija Max Walter Svanbergin (1912 - 1994) taidonnäytteitä 72 teoksen edestä. Svanberg on yksi naapurimaamme kansainvälisesti tunnustetuimmista taiteilijoista, mutta silti jostain syystä Turun näyttely on ensimmäinen laatuaan Suomessa.

Taidemuseossa 15.9 saakka esillä oleva Outo lintu -näyttely  esittelee kattavasti taiteilijan uran eri vaiheissa käyttämiä tyylejä ja tekniikoita: lehtileikkeistä koottuja kuvakollaaseja, piirustuksia, mustavalkoisia ja värikkäitä maalauksia, picassomaisia figuureja sekä dalimaisia maisemia ja kelloja, helmimosaiikkeja sekä Moliéren Ihmisvihaaja-näytelmään tehdyn naisen juhlapuvun. Paljon nähtävää kerrassaan!

Vaikka Svanbergillä yksi tekniikka on saanut jatkuvalla syötöllä väistyä toisen tieltä, ovat hänen temaattiset motiivinsa säilyneet läpi koko uran. Näyttelyn nimi paljastaa yhden keskeisimmistä: teoksista löytyy hyvin usein eriskummallisen näköisiä lintuja. Lintujen lisäksi kuvissa on paljon myös mystisiä ja eroottisia naisfiguureita, jotka muuntuvat unenomaisesti erilaisiksi faabelieläimiksi sekä sulautuvat kasvillisuuden joukkoon.

Unisena opastetulla kierroksella

Aivopari sai rauhassa nauttia Outo lintu -näyttelyn opastetusta kierroksesta, kun Pikku-Karhu nukahti vaunuihin jo alkumetreillä. Kaikuvat näyttelytilat ja jalkojen alla nariseva lattia häiritsivät häntä vain hyvin vähän. Aivopari suosittelee näyttelyn kokemista nimenomaisesti opastettuna, koska opas tuntui osaavan asiansa erinomaisesti ja onnistui valottamaan teosten syntyhistoriaa sekä Svanbergin elämänvaiheita kattavasti.

Outo lintu -näyttelyn jälkeen kävimme myös toisessa kerroksessa esillä olleessa Kootut teokset -näyttelyssä, jossa oli näytillä Turun taidemuseon omia teoksia ja jonka teemana oli tarinallisuus. Siirtyminen toiseen kerrokseen ei tuottanut ongelmia, koska meidät ohjattiin käyttämään museon takaosasta löytyvää hissiä. Kierrokset Turun taidemuseossa onnistuvat helposti siis myös lastenvaunujen kanssa.

Päärynäpizzaa ravintola Tintåssa

Edellisellä visiitillämme Tintå:on (miten tämä kirjoitetaan? Kommentoi!) Vaimo tilasi uudistuneen kesämenun mukanaan tuoman päärynä-sinihomejuustopizzan. Hieman eksoottiselta kalskahtava pizza on sittemmin ollut tiuhaan puheenaiheena. Vaimo on kertonut sesonkiannoksesta tutuille ja tuttaville. Taidemuseovisiitin nälkiinnyttäminä päätimme taasen poiketa Tintå:on. Ja oli ihan selvää, että kumpainenkin halusi maistaa tätä kesän kuumaa villitystä.

Saavuttuamme ravintolan edustalle meinasi epätoivo yllättää. Ravintolan terassi oli tupaten täynnä markkinahumuisia ihmisiä. Niin käsityöläismarkkinat kuin myös keskiaikaiset markkinatkin olivat käynnissä viimeistä päivää. Sisällä kuitenkin näytti paremmalta: yllättävän monia pöytiä oli vapaana. Tintån terassilla oli tullut muutamaan otteeseen vierailtua vaunujen kanssa, mutta sisätiloihin menimme nyt Pikku-Karhun kanssa ensimmäistä kertaa. Vaikka ravintola saattaakin näyttää hieman ahtaalta, ei ongelmia vaunujen kanssa syntynyt, vaan saimme ne näppärästi sijoitettua pöytämme viereen. Ilmeisesti myös muut olivat huomanneet ravintolan yllättävän tilavuuden, koska kanssamme yhtä aikaa ruokaili useita muitakin lapsiperheitä.

Tintån keittiö pyöri täydellä teholla, vaikka sisällä olikin pöytiä vapaana. Kuulimme asiasta tarjoilijalta, joka tuli erikseen pahoittelemaan palvelun hitautta. Varsinaisesta hitaudesta ei kuitenkaan ollut tietoakaan, koska saimme annoksemme reilusti alle puolen tunnin.

Edessä basic & takana med savupekoni.

Tunnettu sanonta kuuluu: "Tintåssa on Turun parhaat pizzat - tai eihän ne oikeastaan pizzoja edes ole." Sanonta tuli taas kertaalle todettua oikeaksi: Tintån pizzat ovat selvästikin nousseet pizzuuden seuraavalle asteelle. Aivopari ei tässä tarjoile analyysiä annoksista, mutta vinkkaa seuraavaa: päärynä-sinihomejuustopizzaan saa lisätäytteenä erittäin rapeaa pekonia - nam!

Turun Kauppahalli tarjoaa teetä ja sympatiaa

Tämä ei ole suoranaisesti kesäjuttu, koska Aivopari käy Turun Kauppahallissa tasaisesti ympäri vuoden. Mutta Kauppahalli on niin iso turkuus, että se ansaitsee paikkansa tässä blogissa.

Historiallinen Kauppahalli koristaa Turun keskustaa.

Siellä on pari salaisuutta, nähkääs. Ensimmäinen on Turun Tee ja Mauste, jossa on harrastajallekin vastaansanomaton valikoima erilaisia teelaatuja: mustaa, vihreää ja valkoista kymmenissä eri sekoituksissa. Gunpowderia, ruoholehteä ja teekukkia. Vaikka ja mitä. Teen ja tarvikkeiden lisäksi Turun Tee ja Mauste myy esimerkiksi kuivattuja ruusunmarjoja, joista Vaimo etenkin syksyisin tai nuhaisena uuttaa kuumia juomia. Niinpä niin, ruusunmarjat pitäisi kai jaksaa kerätä itse. Hoovee, en jaksa. Ostan ja olen onnellinen. T: Vaimo

Pähkinöitä, nuudeleita, hedelmiä...
Kysymällä löytyy kaikkea.

Toinen salaisuus Turun Kauppahallissa on Kilimanjaro Shop. Ja nyt käsi ylös, kenellä muulla kuin Vaimolla alkaa aina tässä kohtaa soida päässä "les neiges du Kilimandjarooo..."? Tämän salaisuuden sisällä on itse asiassa kaksi alakohtaa: pähkinät ja thaimaalainen inkivääri. Kilimanjaro Shopin pähkinät ovat huippulaatuisia, vaikka kilohinnat ovat lähellä supermarketeissa yleistä Mr. Peanutia, jonka keskinkertaisesta laadusta Aivopari ei keksi tähän hätään tarpeeksi terävää ilmaisua.

Inkivääri taasen on mainio juttu juuri siksi, että se on thaimaalaista. Aivopari on löytänyt ketjukaupoista poikkeuksetta vain kiinalaista inkivääriä. Luomua tai ei, Kiinan maaperän saastuneisuus tekee thaimaalaisesta inkivääristä huomattavasti haluttavamman ostoksen kuin verrokkinsa. Välillä Vaimo sortuu Kilimanjaro Shopin tiskillä myös kuivattuihin hedelmiin. Karkkipäivän perustelee yleensä se, että esimerkiksi kuivatut baaanilastut on makeutettu pienellä määrällä hunajaa eikä käsitellyllä sokerilla. Elikkäs 2 - 0, Mr. Peanut. Käytännössä Pikku-Karhun vaunujen alakoppa yleensä täyttyy, ihan noin niin kuin pahan päivän varalle.

Jokisen lihaliike palvelee myös lemmikkejä.

Mahtuuko vielä yksi? Suurimman huomion kohteena Kauppahallissa on pääovelta tervehtivä Reino Jokisen lihakauppa. Aivopari on vielä noviisi tiskin hyödyntämisessä omiin tarpeisiinsa, mutta Pehmoinen saa täältä herkkuluunsa.

Lihakaupalla on oma tarjontansa perheen nelijalkaisille. Hinta jää helposti puoleen siitä, mitä lemmikkiliike veloittaa käntyistään ja luut ovat taatusti tuoreita. Ruoastaan tarkka Pehmoinen ainakin kelpuuttaa Kauppahallin tuotteet ruokavalioonsa, etenkin, kun saa itse olla mukana valitsemassa. Koirilta nimittäin ei estetä pääsyä Kauppahalliin, vaan ne saavat kulkea mukana ostoksilla.

Mikäli Kauppahallin aidosta, vanhanajan fiiliksestä haluaa nauttia, kannattaa siellä käydä kiireesti. Kunnostustyöt ovat hyvässä vauhdissa ja remontin myötä koko halli saa uuden esteettisen ilmeen. Sitä odotellessa Aivopari nauttii Kauppahallin nykyisestä värimaailmasta ja siitä, että tietää vielä hetken, missä mikäkin liike ja levähdyspaikka on.

Asiakkaiden iloksi pienyrityksillä on ihan ikioma huumorintajunsa.
Viimeksi Kaarinan Paakari mainosti kyltillä, jossa luki
"Ympäripyöreä tarjous: viisi munkkirinkilää vitosella!"

Mustikkakauden avausottelu

Sunnuntai, mikä ihana tekosyy. Vaimo vietti terapeuttisen aamupäivän mustikkametsässä. Missä? Turussa tietysti, mutta sen enempää Vaimo ei sitten suostukaan kertomaan. Etsikää omat apajanne. Utelemati.

Mustikkakausi on nyt meilläkin avattu.

Café Qwensel - kätketty kahvila Fortuna-korttelissa

Café Qwenseliin on vaikea mennä vahingossa, sillä sen keskeinen sijainti Turun Fortuna-korttelissa on ovelasti piilossa punaisten puutaloseinien takana.

Café Qwenselin sisäänkäynti on piilossa Fortunan sisäpihalla.

Qwenseliin täytyy ja kannattaa löytää. Tismalleen samassa paikassa on pidetty kahvilaa yli 80 vuoden ajan, vain omistajat ovat vaihtuneet. Tämänhetkistä Qwenseliä on pyöritetty kolme vuotta ja heillä on oma huippuerikoisuutensa: saksanpähkinäpiirakka.

Aivopari jätti polkupyörät portin ulkopuolelle ja käveli sisäpihalle hiljaiseen paratiisiin. Aamupäivällä aurinko paistaa suoraan Café Qwenselin sisäpihalle ja puisten pihapöytien alla on show - lukemattomia pikkulintuja, jotka juovat pienistä sadevesilätäköistä pihakiveykseltä ja napsivat maahan pudonneita pullanmuruja.

Kahvila on vanhassa, historiallisessa puutalorakennuksessa, eikä pidä itsestään kovaa meteliä. Sisällä on pöytä, jolta löytyy pieni joukko erilaisia piiraita ja kakkuja, suolaista ja makeaa. Valikoima vaihtelee riippuen siitä, mitä keittiössä on päätetty kulloinkin leipoa. Pienessä erillisessä huoneessa kahvion sisällä on muutama asiakaspaikka. Huone on sympaattinen ja muistuttaa nukkekotia. Sellaista vanhaa ja hienoa, ei niitä 90-luvun muovihirviöitä. Sisälle Café Qwenseliin ei olisi lastenvaunujen kanssa menemistä, mutta pihalle mahtuu hyvin.

Café Qwenselissä on pöytiintarjoilu...

...ja kahvi kaadetaan
wanhanajan posliinikannuista.

Harvinaista tässä kahvilassa on se, että tilaus tehdään sisällä, mutta edes kahvikuppia ei tarvitse itse kantaa terassille. Tiskiltä kuuluu maksun jälkeen nopeasti ystävällinen "kiitos, tuomme hetken kuluttua pöytään". Aito pöytiintarjoilu on todella harvassa. Täällä se tehdään vieläpä punotuilla tarjottimilla ja kirjavasta joukosta antiikkiastioita. Kahvi kannetaan pöytään posliinikannussa. 

Aivopari koemaistoi talon suklaakakkua ja sitä suositeltua erikoisuutta, saksanpähkinäpiirasta. Tähän asti Tintån suklaakakku on saanut erityisesti Puolisolta parhaat pisteet, mutta se sai nyt kilpailijan. Myös saksanpähkinäpiiras oli taivaallista. Ainoa miinus tulee kahvista, joka oli sekä Vaimon että Puolison makuun liian lirua.

Qwenselin sisäpihalla muu maailma unohtuu hetkeksi.